Komea pettää

Evoluutiobiologin haastattelu, joka on julkaistu Haku Päällä -lehdessä löytyy TÄSTÄ.

Mainokset

”Anssi Kelana oleminen ei ole ikinä ollut näin hauskaa”

Anssi Kelan, 41, tyypillinen biisintekopäivä näyttää sivustakatselijan vinkkelistä omituiselta: mies kulkee ympäri asuntoaan kalsarit jalassa ja keittää välillä teetä. Näyttää kuin hän ei tekisi mitään.

  • Pitää antaa aivojen käydä tyhjäkäynnillä, Kela sanoo virnistäen.

Saadessaan uuden biisin valmiiksi Kelaa pelottaa, että se jää hänen viimeisekseen. Sitten hän lohduttautuu sillä, että niin käy jokaisen biisin jälkeen. Myös silloin, kun hän sai valmiiksi Milla-kappaleen.

Kolmetoista vuotta sitten Kelan Nummela-albumi myi viisinkertaista platinaa, yli 157000 kappaletta. Suomen kaikkien aikojen 13. myydyimmän levyn tekijä oli tuolloin alle kolmekymppinen, eikä oikein osannut suhtautua saamaansa huomioon.

  • Nummelan suosio tuli niin yllättäen. Yhtäkkiä keikoilla oli loppuunmyytyjä saleja. En ollut vielä valmis siihen. En oikein osannut nauttia siitä tai ehkä arvostaakaan sitä, Kela kertoo.

Kela oppi luottamaan siihen, että keikat olivat aina loppuunmyytyjä ja levy-yhtiöstä soitettiin tiheään tahtiin ilmoittaen, milloin Nummela on myynyt kultaa, milloin tuplaplatinaa. Nummelan jälkeen Kelan levymyynti on laskenut murto-osaan entisestä, eivätkä keikkasalit aina pursua yleisöä.

  • Siperia opettaa. Nyt tajuan sen jutun, miten yleisöön otetaan kontaktia ja miten saadaan positiiviset energiat virtaamaan. En mene lavalle enää kysymysmerkkinä, vaan positiivisuuden kautta Olen alkanut arvostaa tätä hommaa.

Muusikko on hyväksynyt sen, että Nummela-albumi on se tuotos, josta hänet tullaan muistamaan. Jotain on kuitenkin muuttunut, sillä viime vuonna ilmestynyt albumi Anssi Kela on jälleen nostanut Kelan lukuisille keikkalavoille.

  • Jos on aikoinaan käynyt katsomassa minua keikalla, kun lavalla heiluu mies jolla on musta nahkatakki, akustinen kitara ja otsa rypyssä, kannattaa tulla katsomaan meininkiä nyt, Kela vinkkaa.

Työ vaatii myös joutilaisuutta

Elokuussa 2012 Anssi Kela julkaisi keikkamuusikon arjesta kertovan kirjan Matkamuistoja. Kirjallaan hän pyrkii valottamaan keikkamuusikon arjen sitä puolta, jota ihmiset eivät tavallisesti pääse näkemään.

  • Muusikon ammattihan on julkinen ammatti, ja se, mikä näkyy ulospäin, on vain jäävuoren huippu. Se vuori itsessään jää piiloon, mies kuvailee.

Kelan mukaan muusikon ammatti vaikuttaa kiehtovalta, vaikka suuri osa esimerkiksi kiertueajasta kuluu keikkabussissa ja takahuoneessa odotellen.

  • Ja onhan tämä aika erakon elämää. Työ vaatii oman rauhansa ja oman tilansa – se vaatii tiettyä joutilaisuutta.

Sen vuoksi tyypillinen biisintekopäivä näyttääkin siltä, ettei tekisi mitään.

Koko ikänsä absolutistina elänyt Kela kertoo ymmärtävänsä kollegoidensa persoa suhtautumista alkoholiin; viinaa tarjotaan kokoajan. Takahuoneessa odottaa aina litroittain olutta, ja viinantarjoajia löytyy joka kulmalta. Alkoholia juodaan odottelun aiheuttamaan puudutukseen.

  • Muusikon ammatti on ainoita ammatteja, joissa on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla pienessä maistissa kuin selvin päin.

Yli miljoona klikkausta

Viime vuonna julkaistun Anssi Kela –albumin Levoton tyttö –kappaletta on katsottu YouTubesta yli miljoona kertaa. Levoton tyttö oli vuonna 2013 Suomen radioiden soitetuin kappale. Uusi levy onkin palauttanut Kelan keikkalavoille, sillä keikkoja on nyt enemmän kuin kymmeneen vuoteen.

  • Viime kesänä olin hirveissä fiiliksissä siitä kun pääsi tekemään kunnon kesäkierroksen. Aiemmat levyni olen julkaissut syksyisin, ja kiertueet ovat olleet marras-joulukuussa, joten Suomen kiertäminen kesällä on ollut mukavaa vaihtelua.

Keikkailun vuoksi uuden albumin tekeminen on viivästynyt, mutta se ei Kelaa haittaa.

  • Anssi Kelana oleminen ei ole ikinä ollut näin hauskaa, hän iloitsee.

Esiintymisen lisäksi Kela tykkää kesäisin rentoutua omassa kodissaan omassa rauhassaan.

  • Koti toimii kesällä hyvin. Työn puolesta saa kiertää ympäri Suomea niin paljon, ettei tee enää mieli ajella mihinkään mökille sulkeutumaan. Kavereitakin ehtii nähdä, sillä keikkoja on nykypäivänä vain perjantaisin ja lauantaisin.

Muiden muusikoiden musiikkia Kela ei ole ehtinyt kuunnella ajatuksella aikoihin, ja haaveissa onkin lähitulevaisuudessa pitää yksi päivä, jolloin voisi kuunnella muiden artistien musiikkia aamusta iltaan. Myös kavereiden hehkuttamia tv-sarjoja olisi mukava ehtiä katsoa.

Ennen rentoutumista Kela on kuitenkin sitoutunut työntekoon.

  • Teen nyt sovitut keikat. Syksyllä alan laittaa ruuveja kiinni ja keskittyä tulevan levyn viimeistelyyn. Jossain vaiheessa haluaisin pitää sapattivuoden, mutta vielä on virtaa jäljellä, Kela myhäilee.

Julkaistu Haku Päällä -lehdessä vuonna 2014

Eläkkeellä ulkomaille?

Kysy, me etsimme vastauksen

 

Lehteen soittanut ”suureen ikäluokkaan kuuluva” nainen kyseli, lasketaanko suureen ikäluokkaan kuuluvaksi myös Suomesta poismuuttaneet tiettyinä vuosina syntyneet ihmiset. Hän pohti, paljonko eläkeläistilastot mahtaisivat pienetä, jos ulkomailla asuvia ei laskettaisi lainkaan mukaan suureen ikäluokkaan.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo kertoo, että suurilla ikäluokilla viitataan yleensä vuosina 1945 – 1950 syntyneisiin ihmisiin, mutta asiasta uutisoidessa tarkoitetaan Suomessa asuvia, edelleen elossa olevia vuosina -45 – 50 –syntyneitä.

–          Melkein viisi prosenttia heti sodan jälkeen syntyneistä kuoli alle vuoden ikäisinä, sillä tuohon aikaan lapsikuolleisuus oli Suomessa vielä korkea. Uutisoinnissa otetaan totta kai huomioon vain Suomessa asuvat ja edelleen elossa olevat, Rapo sanoo.

Suurista ikäluokista puhutaan Suomessa siksi, että vuosina -45 – 50 syntyi joka vuosi yli 95 tuhatta lasta, kuuden vuoden aikana yhteensä 619 340. Heistä vuoden 2012 lopussa oli Suomessa asuvia elossa olevia 454 834. Ulkomaille muuttaneiden määrää ei tiedetä.

–          Sodan jälkeen lapsia syntyi huomattavan paljon verrattuna esimerkiksi viimeisen kuuden vuoden aikana syntyneisiin. Vuosina 2007 – 2012 Suomessa syntyi 359 123 lasta, eli suuren ikäluokan edustajia on yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen edelleen elossa enemmän kuin Suomessa on syntynyt lapsia viimeisen kuuden vuoden aikana, Rapo laskeskelee.

Rapon mukaan pitäjäkohtaisesti ikäluokkien suuruutta tutkittaessa otetaan huomioon vain sillä paikkakunnalla sillä hetkellä asuvat henkilöt, eikä tällöin tutkittavan kotikunnalla ole merkitystä.

 

Eläkepäiviä ulkomailla. Lehden lukija pohti myös sitä, onko ulkomaille muuttaneella eläkeläisellä samat edut kuin Suomessa asuvalla eläkeläisellä.  Kansaneläkelaitoksen kansainvälisten eläkkeiden etuuspäällikkö Pirjo Raute kertoo, että etujen saaminen riippuu uudesta asuinmaasta.

–          Työeläkkeen voi siirtää minne vain, vaikkapa Thaimaahan. Sen sijaan kansaneläkettä saa vain EU-maissa, Raute kertoo.

Jos eläkeläinen muuttaa pois Euroopan unionin alueelta, kansaneläkettä on mahdollista saada uudelle mantereelle vuoden ajan. Sen jälkeen kansaneläkkeen saanti katkeaa.

–          On myös lukuisia sosiaaliturvapoikkeuksia. Esimerkiksi USA:han, Kanadaan tai Australiaan muuttaessa asia on paljon mutkikkaampi.

Esimerkiksi Espanjassa asuvalla eläkeläisellä on yhtäläinen mahdollisuus terveydenhuoltoon ja muihin palveluihin kuin Suomessa asuvalla.

–          Lähtökohtahan on, että EU:n sisällä kaikilla eri maassa asuvalla kansalaisilla on samat oikeudet kuin maan omilla kansalaisilla, Raute sanoo.

”Pimeällä Kauhajokikin on suurkaupunki”

Kauhajoen kaupunkia ylhäältä käsin.

Kauhajoen kaupunkia ylhäältä käsin.

Pipsa Havula, teksti ja kuvat

Kello on kahdeksan illalla. Lennonopettaja Michael Putz avaa suuren hallin ovet Kauhajoen lentokentällä ja työntää sieltä ulos ultrakevyen lentokoneen, Ikaruksen.

–          Tämä painaa suurin piirtein soutuveneen verran, 285 kiloa.

Lasikuidusta valmistettu Ikarus on toinen Kauhajoen Air Pilot ry:n koneista, joita yhdistyksen jäsenet voivat varata netistä. Michael on lentänyt yli kymmenen vuotta – lentotunteja on kertynyt yhteensä 1300.

–          Keskivertolentäjä lentää noin kaksikymmentä tuntia vuodessa. Silloin pysyy touchi tallella.

Ikarus on valmiina lähtöön.

Ikarus on valmiina lähtöön.

Putz työntää koneen vaivattomasti keskemmälle lentokenttää. On hyvä lentosää, sillä taivas on pilvetön eikä tuulikaan haittaa liiaksi. Michael tarkistaa koneen öljyt, istuu Ikaruksen ohjaamoon ja laittaa kuulokemikrofonin korvilleen. Hän napsauttaa muutamaa nappia ja lähtee ohjaamaan konetta kohti kiitoradan päätä. Mies kuuluttaa radioon nousevansa ilmaan Kauhajoen kentältä. Lyhyen kiidon jälkeen kone irtoaa kevyesti maanpinnasta.

Uusi perspektiivi. Ikarus kohoaa korkealle Kauhajoen yläpuolelle. Putz on matkalla tutkailemaan Isojoen metsäalueen suurta kulotusta.

–          Mukavinta tässä on katsoa ihmisten tohelluksia eri perspektiivistä.

Isojoella kulotettiin 28 hehtaaria metsää.

Isojoella kulotettiin 28 hehtaaria metsää.

Michael lentää paljon myös pitkiä matkoja esimerkiksi Norjaan, Uumajaan ja Ahvenanmaalle. Hänen mukaansa lentokoneen ohjaustapa muistuu aina uudelleen mieleen, vaikka välissä olisikin ollut taukoa. Putz lentää myös öisin.

–          Yöllä täytyy suunnistaa valojen mukaan, ei se vaikeaa ole. Öisin on upea lentää, sillä pimeällä Kauhajokikin on suurkaupunki, hän nauraa.

Lento-onnettomuuksia. Air Pilotin koulutuspäällikkö Mika Ruutiaisen mukaan lento-onnettomuuksien tavanomaisin syy on lentojen suunnittelemattomuus.

–          Lentäminen on turvallista, kun sen suunnittelee hyvin. Keväisin pienlentokoneita putoilee tavallista enemmän, kun ihmiset menevät ohjaamoon liian pitkän tauon jälkeen, Ruutiainen sanoo.

Taivaalla ei ole yleisestä luulosta huolimatta pelkoa lintuparviin törmäämisestä.

–          Linnut ovat viisaita, eivät ne lennä päin konetta, Michael sanoo.

Kauhajoen Air Pilot ry:n lennonopetuksessa käy väkeä eri puolilta Etelä-Pohjanmaata. Lentolupakirjan voi suorittaa kuka vain yli 16-vuotias, jonka terveys on kunnossa. Lupakirja maksaa kaikkineen noin 5500 euroa. Kurssiin sisältyy lentoteoriaa ja minimissään 25 tuntia koululentoja.

Ultrakevyet koneet syövät noin 15 litraa 98-bensiiniä tunnissa, joten tunnin lennosta kertyy hintaa muutama kymppi.  Lentelyyn kuluu vuodessa keskivertolentäjältä noin tuhat euroa.

Michael Putz on lentänyt yli kymmenen vuotta.

Michael Putz on lentänyt yli kymmenen vuotta.

Takaisin taivaalta. Puolen tunnin lentokierroksen jälkeen on aika palata takaisin maankamaralle. Putz kuuluttaa radioon lähestyvänsä Kauhajoen kenttää. Kone tömähtää kevyesti maata vasten, ja opettaja rullaa koneen hiljakseen takaisin talliin.

–          Sinun pitäisi kysyä joltain muuta, mikä tässä on niin kivaa. Sitä on ehkä hieman vaikea pukea sanoiksi. Tämä vain on mahtavaa, Michael riemuitsee.

Julkaistu Kauhajoki-lehdessä