Jukka poika puhuu rakkaudesta ja kaipaa maalaiselämää

On torstaiaamupäivä ja ulkona tuulee. Lippalakkipäinen Jukka Poika saapuu haastattelupaikalle hymyssä suin. Hän tilaa lounasta ja yhden oluen. Jukka Poika, oikealta nimeltään Jukka Rousu, on suomalainen reggae-artisti, jonka kaupallinen ura musiikkialalla alkoi 1990-luvun loppupuolella Soul Captain Bandissa. Tämän jälkeen Jukka Rousua on kuultu muun muassa Kapteeni Ä-ni –taiteilijanimen takaa.

 

Mitäs Jukka Pojalle kuuluu?

 

–          Oikein hyvää. Ja jos ammatillisessa mielessä puhutaan niin Yhdestä Puusta –albumi on jo kuudetta viikkoa listoilla. Se on jo ihan erikoista. Odottamatonta.

Rousu kertoo nuorena kiinnostuneensa musiikista samalla tavalla kuin muutkin nuoret – kuuntelemalla sitä ja innostumalla siitä. Lisäksi hän on ollut musiikkiluokalla koko ala-asteen ja osan yläasteesta.

–          Bändikerho alkoi kolmannella luokalla. Olisin halunnut rumpaliksi, mutta serkkupoika oli ehtinyt varata sen pestin. Ainoa mikä puuttui, oli laulaja, hän naurahtaa.

Myöhemmin Rousu alkoi soittaa kontrabassoa, mutta harjoittelu oli liian kuivaa ja kankeaa etenkin varhaisteinille.  Hän halusi tehdä jotain räväkämpää ja hauskempaa. Vaikka Rousu unelmoikin tulevaisuudesta musiikin parissa, ei hän koskaan haaveillut menestyksestä tai mammonasta.

–          Unelmana oli päästä siisteille keikoille. Se, että meininki näyttäisi hyvälle, Rousu kertoo.

Vasta 2000-luvun puolessa välissä Rousu ymmärsi, että hänellä saattaisi todella olla mahdollisuuksia musiikkialalla.

Tänä kesänä pelkästään festarikeikkoja viisikymmentä tekevä Jukka Poika kertoo edelleen jännittävänsä esiintymistä. Hän pitää jännitystä kuitenkin omalla tavallaan myös miellyttävänä tunteena.

Jukka Pojan fanikunta on viimeisen muutaman vuoden aikana laajentunut nuorista aikuisista aina lapsiin ja vanhuksiin asti. Rousun mielestä yleisökentän laajuus tekee työstä vain mielenkiintoisempaa.

–          Mielestäni kaikenikäiset saavat käyttää musiikkia oman fiiliksensä ja elämänlaatunsa parantamiseen ihan röyhkeästi. Ei siinä tarvitse miettiä että kuuluuko tää mulle.

Aurinkoisesta Suomi-reggaestaan tunnetun Jukka Pojan kappaleet käsittelevät usein rakkautta, ihmissuhteita ja niihin liittyviä tunteita.

 

Mitä rakkaus on?

 

–          Ihmisten välinen rakkaus on hirveä coctail kaikenlaisia erilaisia tunteita, Jukka Poika sanoo. Siinä on mukana sitä mitä sanotaan pyyteettömäksi rakkaudeksi, sitä kaikkein puhtainta rakkautta. Sitten on luottamusta, avoimuutta ja rehellisyyttä. Mutta yleensä siihen kuuluu myös paljon erilaisia vastatunteita, kuten omistushalua, itsekkyyttä, mustasukkaisuutta, pelkoa, Rousu luettelee.

Hänen mielestään usein käy niin, että kun ihminen on onnellinen jostain ulkoisesta asiasta, liittyy siihen myös pelko siitä, että menettää kaiken sen saavuttamansa onnen ja rakkauden.

–          Jos pystyy pitämään ne negatiiviset puolet poissa niin avoimuus pysyy avoimuutena, ja on mahdollista jakaa ne kahden ihmisen väliset asiat rehellisesti. Siinä on se kauneus.

Muissa ihmisissä Rousu kertoo arvostavansa hieman erilaisia piirteitä eri tilanteissa.  Läheisissä ihmisissä hän arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä ja sitä, että ei sotkeuduta liikaa toisten asioihin. Hän sanoo inhoavansa pikkumaisuutta ja toisten asioiden sorkkimista vain siksi, että tahdotaan tehdä toisesta ihmisestä huonompi kuin itse on.

–          Varsinkin näin ikääntyessä oppii arvostamaan myös suoraa rehellisyyttä yhä enemmän. Mitä vähemmän tarvitsee arvailla mitä toinen ihminen tarkoittaa ja mitä mieltä se oikeasti on, sitä mutkattomampaa on vuorovaikutuskin.

Rohkeimmat asiat Rousu sanoo tehneensä puoliksi vahingossa. Niin ettei itse ole täysin ymmärtänyt mitä on ollut tekemässä.

–          Esimerkiksi perheenperustaminen. Se on hyvä fiilis kun ei tiedä mitä se voi tuoda tullessaan, koska muuten ihmiset ei koskaan tekisi sitä, Rousu nauraa.

Kolmen lapsen isänä Rousu kertoo perheenperustamisen olleen paitsi rohkein, myös onnellisin asia hänen elämässään. Lapsen syntymiä hän kuvailee valtavaksi sekoitukseksi erilaisia onnen, jännityksen ja helpotuksen tunteita.

–          Aika usein sitä on tuntenut itsensä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi kun ei ole mitään, mikä rajoittaisi sitä onnellisuuden laajenemista.  Kun on sellainen olo, että mikään ei juuri tällä hetkellä rajoita, paina tai harhauta siitä tilasta.

 

Muutoksia maailmaan 

 

Vaikka Rousulla olisi mahdollisuus, ei hän muuttaisi menneisyyttään.

–          Olen tehnyt tyhmyyksiä ja kohdellut ihmisiä huonosti. Tehnyt sellaisia valintoja jotka ovat vaikeuttaneet elämää ja aiheuttaneet sydänsuruja ja kärsimystä.

Rousu kuitenkin lisää, että kaikella on tarkoituksensa eikä hän olisi nyt sama henkilö, ellei olisi tehnyt myös huonoja valintoja elämässään.

–          Mutta jos kysytään, että onko mitään mitä kadun, niin on. Enimmäkseen ne liittyvät siihen että ei itsellä ole ollut voimia, jaksamista tai ymmärrystä toimia paremmin tietyissä tilanteissa, Rousu sanoo.

Maailmanparantamisesta kysyttäessä Jukka-poika on valmis pohditaan.

–          Jos jotenkin pystyisin parantamaan maailmaa, niin parantaisin sitä niin, että ihmiset olisivat enemmän rauhassa ja tyytyväisempiä siihen oman olemisensa tilaan. Maailma on niin levoton paikka. Jos ihmiset eivät olisi niin levottomia niin ne ei tekisi niin paljon virheitä kokoajan. Ja jos ne ei tekisi niin paljon virheitä kokoajan, niin ei olisi niin paljon kärsimystä. Asiat etenisivät paremmin, sutjakkaammin ja vähemmällä kitkalla.

Rousu sanoo, että oman mielenrauhan löytämistä on mahdollista harjoitella. Hänen mukaansa ihmiset hakevat jatkuvasti väliaikaista täyttymystä ulkopuolisista asioista, vaikka täyttymystä on mahdotonta saada ilman sisäistä rauhaa.

–          Ei pidä antaa tuon ulkoisen todellisuuden huijata itseensä. Siinä käy helposti niin, että sille antaa kaiken vallan, Rousu pohtii.

 

Mistä haaveilet vielä? 

 

–          Kyllä sitä kaiken tämän hässäkän keskellä kaipaa maalaiselämää. Maalla kun joutuu jatkuvasti tekemään jotain: laittamaan paikkoja kuntoon, tekemään remonttia tai hoitamaan eläimiä. Kaipaan sitä, että kaikki ei ole kokoajan valmiina ympärillä.

Rousu sanoo, että kaupungissa hän on jatkuvasti menossa ja alttiina erilaisille vaikutuksille. Hän pitää maalaiselämää henkisenä haasteena olla rauhassa. Hän haluaisi oppia sietämään epämukavuutta.

Haastattelun lähestyessä loppuaan eräs nuori äiti kävelee luoksemme ja pyytää saada kuvaa Roususta yhdessä hänen pienen lapsensa kanssa. Äiti kertoo laulavansa usein Jukka Pojan Silkkii-kappaletta iltaisin lapselleen.  Iloinen Rousu nousee pöydästä ja menee mielellään yhteiskuvaan syöttötuolissaan ihmettelevän lapsen kanssa.

Yhteiskuvan jälkeen Rousu kiittää haastattelusta ja ilmoittaa syövänsä seuraavaksi jälkiruokaa. Kesän kunniaksi ehkä jäätelöä. Sen tarjoaa seuraava toimittaja.

Haku Päällä -lehti 2012

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s