Komerot – kadotettujen nuorten tarinoita

Illan pimetessä tummiin vaatteisiin pukeutunut henkilö poistuu lähikauppaan tekemään viikon ruokaostokset. Hänellä on yllään pitkät housut ja ranteet peittävä hupputakki. Hän on vetänyt hupun kasvojensa suojaksi. Hän on piiloutunut turvavaatteidensa sisään valmiina taistelutantereelle. Hän on niin kutsuttu kaupunkikommando: syrjäytynyt nuori, joka hoitaa pakollisen kaupassakäynnin pimeyden turvin.

(kuva: Lilja Tamminen)

(kuva: Lilja Tamminen)

Valokuvaaja Lilja Tammisen, 25, ja tuottaja Jalmari Eskelisen, 23, yhteisprojekti ”Komerot” käsittelee 19 – 29 –vuotiaiden syrjäytyneiden nuorten asuinoloja ja elämäntilanteita valokuvanäyttelyn ja haastatteluiden keinoin. Tamminen ja Eskelinen ovat haastatelleet ja valokuvanneet yhteensä kymmenen yhteiskunnan ulkopuolelle jääneen suomalaisnuoren tarinat antaen yleisölle mahdollisuuden asettua syrjäytyneiden asemaan.

–          Nimi Komerot tulee japaninkielisestä termistä ”hikikomori”, joka tarkoittaa syrjäänvetäytyvää tai piiloutuvaa. Termi on käännetty internetissä suomeksi hieman vitsikkäästi hikikomeroksi, joka on mielestäni osuva sana kuvaamaan syrjäytyneiden nuorten pieniä ja sotkuisia asuntoja, komeroita, Lilja kertoo.

Niin kutsuttu komeroitumisilmiö on Suomessa syrjäytymisen kova ydin: Tammisen ja Eskelisen otannassa kahdeksalla kymmenestä nuoresta oli selviä mielenterveysongelmia, kuten erilaisia fobioita ja välttelykäyttäytymistä, eikä komeroituneilla nuorilla ollut juurikaan sosiaalisia kontakteja internetin lisäksi.

–          Arviomme mukaan syrjäytyneitä nuoria on Suomessa noin 110 000 – 125 000. He ovat nuoria, jotka eivät opiskele, eivät ole työharjoittelussa eivätkä käy töissä. Noin kymmenen prosenttia heistä on vailla vakinaista asuntoa. Lisäksi noin 30 000 nuorta ei ole lainkaan ilmoittautunut työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Heistä me emme tiedä mitään.

Suurin osa komeroituneista on miehiä

Kaikkia yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneita ei voida sanoa komeroituneiksi, sillä iso osa sosiaaliturvan piirissä elävistä nuorista on edelleen sosiaalisia ja aloitekykyisiä. Heillä on hyvät sosiaaliset suhteet, jotka pitävät mukana maailmassa. Komeroituneen nuoren ominaispiirre onkin sosiaalisten suhteiden puuttuminen.

–          Suurin osa kaikista komeroituneista on miehiä, mutta meidän otannassamme sukupuolijakauma on 50-50. Naisten on helpompi puhua tunteistaan ja kokemuksistaan, kun miehet pitävät ne mieluummin omana tietonaan, Jalmari muistuttaa.

Syrjäytyneet nuoret löydettiin netissä levitetyn rekrytointilomakkeen avulla. Dokumentissa heidän nimensä ja esimerkiksi entisten opiskelupaikkojen nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Myös valokuvat on otettu niin, ettei nuoria voida tunnistaa.

”Aikuiselämään astuminen iskee päin näköä”

Omaan asuntoon piiloutumiseen, komeroitumiseen, on monia syitä, ja Lilja ja Jalmari korostavatkin sitä, etteivät syrjäytyneet nuoret ole homogeeninen massa, vaan heillä kaikilla on erilaiset taustat ja kohtalo.

–          Monet komeroituneista olivat pärjänneet koulussa hyvin ja olleet jopa luokan priimuksia. Yksi haastattelemistamme nuorista pohti syrjäytymisen syitä mielestäni mielenkiintoiselta kantilta: kun ihminen on kasvanut koko lapsuutensa ja kouluaikansa siihen, että hän on hyvä jossain ja hallitsee asiat, niin aikuiselämään astuminen ja itsensä elättäminen iskeytyykin suoraan päin näköä, vähän kuin kulttuurishokki; nuori on aina ajatellut olevansa hyvä loistavien kouluarvosanojensa vuoksi, mutta omilleen muuttaessaan hän huomaakin olevansa täysi luuseri, joka ei selviäkään byrokratiaviidakosta ja arjen askareista, Lilja kertoo.

–          Peruskoulu ei välttämättä enää valmista ihmisiä nykyarjen haasteisiin.

Liljan ja Jalmarin mielestä yksi keino välttää syrjäytyminen onkin työ- tai koulutuspaikan hankkiminen mahdollisimman nopeasti valmistumisen jälkeen.

–          Nykyään tosin on vaikea löytää työpaikkaa tai koulutusta, ja kun niitä ei löydä, putoaa tavallaan pois yhteiskunnan rattaista. Sen jälkeen nuoret kohtaavat valtavan byrokratiaviidakon, joka murskaa heidät alleen ja vie loputkin voimat. Sitten onkin vain paljon helpompi jäädä kotiin, Jalmari pohtii.

Lilja Tamminen ja Jalmari Eskelinen (kuva: Pipsa Havula)

Lilja Tamminen ja Jalmari Eskelinen (kuva: Pipsa Havula)

Apua tulevaisuuteen

Sotkuisen asunnon keskelle on raivattu polku, joka kulkee eteisestä tietokoneelle – komeroituneen nuoren alttarille. Varsinaisten sosiaalisten kontaktien puuttuessa nuori uppoutuu tietokoneensa ääreen keskustelemaan muiden kaltaistensa kanssa erilaisilla foorumeilla. Jalmarin mukaan varmoja merkkejä komeroitumisesta ei oikeastaan ole, mutta viitteitä siihen on löydettävissä.

–          Yksi merkki mahdollisesta yhteiskunnan ulkopuolelle vajoamisesta on se, että ennen itsestään huolta pitänyt henkilö lakkaa huolehtimasta ulkonäöstään: hänellä on usein likaiset vaatteet, pesemättömät hiukset eikä meikkiä lainkaan. Myös kavereiden puuttuminen ja yleinen rappeutuminen elämän perusasioissa, kuten tiskaamisessa ja pyykkäämisessä, kertovat siitä, ettei kakki ole ihan kunnossa, Lilja sanoo.

Lilja ja Jalmari ehdottavatkin, että Suomen pitäisi ottaa mallia Japanista ja lisätä etsivää nuorisotyötä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Erilaiset komeroituneille suunnatut kuntoutuslaitokset saattaisivat myös olla ratkaisu ongelmaan.

Olivatko komeroituneet nuoret sitten onnettomia?

–          Eivät he ainakaan onnellisia olleet. He olivat kuitenkin löytäneet sellaisen oman paikkansa mielikuvitusmaailmastaan. He saattoivat esimerkiksi pelata konsolipelejä käytännössä kaikki päivät, sillä sinne on helppo paeta sitä todellisuutta, jossa velkaa kertyy ja vuokrat jäävät maksamatta.

–          Kyllä heillä kaikilla oli pieniä onnenhetkiä elämässään. He tiedostivat oman tilanteensa hyvin, ja suhtautuivat siihen todella mustalla, synkällä itseironialla.

– Pipsa Havula

Dokumenttiprojektin näyttelyn avajaiset pidetään 8.1. Forumin Luckanissa kello 17-19.

Projetktin kotisivut löydät tästä.

Advertisements

2 comments on “Komerot – kadotettujen nuorten tarinoita

  1. Aurelius sanoo:

    > Suurin osa kaikista komeroituneista on miehiä, mutta meidän otannassamme sukupuolijakauma on 50-50. Naisten on helpompi puhua tunteistaan ja kokemuksistaan, kun miehet pitävät ne mieluummin omana tietonaan, Jalmari muistuttaa.

    Minusta on vastuutonta todeta, että tunteitten jakamisen helppous tai vaikeus johtuu mieheydestä tai naiseudesta. Tosiasiassahan kyse on siitä, että miehet kasvatetaan yhdistämään omanarvontuntonsa siihen, kuinka itsenäisiä ja kylmäpäisiä he ovat, kun taas naisille sallitaan yhteisön tukeen turvautuminen. Kyse on siinä mielessä pikemminkin kontingentista sosiaalisesta konstruktista kuin sukupuolesta – ja saman konstruktin ansiota on myös se, että miehiä syrjäytyy niin paljon enemmän kuin vastakkaista sukupuolta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s