”Myös vapaa-aikaa täytyy olla”

Aikuisen vuorokausi jaetaan yleensä kolmeen sektoriin: yksi lohko on lepoa, toinen työtä ja kolmas vapaa-aikaa varten.

Laajasalon opistossa opiskelu on kokopäivätoimista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koulupäivän pituus on keskimäärin yhtä pitkä kuin työpäivän pituus, eli noin kahdeksan tuntia. Ainoastaan opiskelu vie siis yhden työpäivän verran opiskelijan kapasiteettia ja aikaa.

Laajasalon opistossa on mahdollista suorittaa tavallisten opintojen ohessa myös 25 opintopistettä Avoimen yliopiston viestinnän puolella. Kahdenkymmenenviiden opintopisteen suorittaminen on kokopäivätoimista työtä samalla tavoin kuin Laajasalossa opiskeleminenkin.

Kolmas työpäivä on täynnä, kun osansa vuorokaudesta vaativat perhe, harrastukset ja sosiaalinen elämä. On tärkeää hoitaa ihmissuhteitaan, etteivät läheiset ala oireilemaan.

On siis otettava käyttöön 300 % toimintakapasiteetistaan.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) Tampereen alueen osastohoitaja Ritva Raen mukaan lehtitoimittajatutkinnon ja 25 opintopisteen suorittaminen yhdeksän kuukauden aikana vaatii paljon työtä.

–          Molemmat opinnot on toki mahdollista suorittaa kunnialla läpi, mutta jaksaminen on hyvin yksilöllistä, Rae sanoo.

Raen mielestä parhaiten jaksamistaan voi edesauttaa hyvällä terveydellä. Hän korostaa, että itsestään ja kunnostaan huolehtiminen on erityisen tärkeää. Sairastuessa aikataulut on tehtävä uudelleen ja opiskelu vaikeutuu huomattavasti.

–          Myös vapaa-aikaa täytyy olla, ja se on hyvä erottaa opinnoista. On annettava aikaa ystäville, perheelle ja harrastuksille, Rae kertoo.

Jos liika työmäärä kuitenkin polttaa loppuun, ei Raen mielestä pidä heti lyödä hanskoja tiskiin ja luovuttaa.

–          Apua voi pyytää esimerkiksi terveydenhuollon puolelta. Jos voimia on vähääkään jäljellä, kannattaa tehdä opettajan kanssa henkilökohtainen opintosuunnitelma, jotta opinnot saataisiin suoritettua loppuun, Rae neuvoo.

Avoimen yliopiston opintopisteiden suorittamista muun opiskelun ohessa on siis syytä harkita tarkkaan. On pohdittava oman jaksamisen ja motivaation riittämistä.

Ei pidä haukata liian suurta palaa.

Opiskelijat – nuo maamme vähäosaiset

Itsensä töissä ja koulussa burnoutin partaalle paahtavat opiskelijat ovat raatamisestaan huolimatta huomattavasti köyhempiä tai vähintäänkin yhtä köyhiä kuin työttömät ystävänsä – mutta miksi?

Kansaneläkelaitoksen (KELA) myöntämien tukien yhteenlaskettu määrä esimerkiksi opiston asuntolassa asuvalle opiskelijalle on noin 690 euroa, josta 300 euroa on takaisinmaksettavaa opintolainaa. Vuokran jälkeen opiskelijalle jää noin 440 euroa, joka pitää sisällään koulun mahdolliset materiaalimaksut, lounaan tai vaikkapa kansanopiston kuukausittaisen koulumaksun. Käteen ei siis jää paljoakaan.

Työttömien on sen sijaan mahdollista nostaa sosiaalivirastolta jopa 980 euroa kaksitoista kertaa vuodessa; ja euroakaan ei tarvitse maksaa takaisin.

Työttömien ja köyhien aktiviteetiksi leimattu ruuan dyykkaaminen roska-astioista saattaa siis hyvinkin olla ajankohtainen aihe myös monelle opiskelijalle. Jos opiskelijalla ei ole aikaa käydä töissä opintojensa ohella, eivät rahat riitä kovinkaan kummoiseen päivittäiseen aterioimiseen – puhumattakaan harrastuksista tai matkustamisesta.

Se, ettei KELA:n myöntämää opintotukea ole sidottu indeksiin, mutta sosiaaliviraston toimeentulotuki on, on oma osansa tätä typeryyttä.

Miten Suomen nuorison on tarkoitus valmistua nopeasti ammatteihin, kun rahat eivät mitenkään riitä pelkkään opiskeluun keskittymiseen?

Freelancer-toimittajana on sekä ihanaa että kamalaa

Sami Takala on Helsingin evankelisesta opistosta (HEO) vuonna 2007 valmistunut nykyinen freelancer-toimittaja, joka on tehnyt freelancer-työtä vuodesta 2008 lähtien. Freelancer-yrittäjä työskentelee itsenäisesti, ja hänellä on yleensä oma toiminimi verotuksen helpottamiseksi. Freelancer voi tehdä töitä monelle eri medialle.

Yrittäjä maksaa aina ennakkoveroa: hän ilmoittaa verottajalle vuosittain arvion seuraavan vuoden tuloista, minkä mukaan ennakkopidätys maksetaan. Yrittäjä maksaa myös itse eläkkeensä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse maksaa itse.

–          Lehtijutuista ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa, toisin kuin esimerkiksi valokuvista, grafiikasta tai editoinnista, Sami kertoo.

–          Yrittäjä voi lisäksi vähentää ammatinharjoittamiseen liittyvät kulut verotuksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi uudet laitteet ja matkakulut.

 

”Älä myy pilkkahintaan”

 

Takala kehottaa freelancer-töitä tehdessä sopimaan jutun hinnan ja yksityiskohdat etukäteen sähköpostilla. Journalistien liiton mukaan tunnin työstä voi laskuttaa 58 euroa, kokonaisesta työpäivästä 433 euroa ja kokonaisesta työviikosta 2131 euroa. Aina journalistien liiton suositukset eivät kuitenkaan toteudu.

–          Juttua laskuttaessa ihmiset usein pohtivat, miten paljon kehtaavat pyytää. Älä myy juttua pilkkahintaan äläkä ylihinnoittele. Pilkkahintaan myyminen vaikuttaa koko alaan, Takala neuvoo.

Freelancerin verotettavat keskiansiot vuonna 2010 olivat 25 500 euroa, eli noin 2125 euroa kuukaudessa. Työsuhteisen toimittajan keskiansiot olivat 3351 euroa kuukaudessa.

 

”Älä myy juttua, vaan ideaa”

 

Takala kertoo, että on hyvä pohtia etukäteen jutun näkökulma, haastateltavat, tärkeimmät kysymykset ja julkaisupaikka.

–          Älä myy valmista juttua, sitä harvoin ostetaan. Myy ideaa, koska sen näkökulmaa voi vielä helposti muokata; kaikki jutut eivät sovi kaikkiin lehtiin, hän sanoo.

Takala kehottaa myös ottamaan päätoimituksiin rohkeasti uudelleen yhteyttä, jos vastausta ei kuulu muutaman päivän sisällä.

–          Jos yksi lehti kieltäytyy jutusta, älä lannistu. Tarjoa sitä jonnekin muualle.

Lopuksi Takala luettelee freelancer-työn hyviä ja huonoja puolia; huonoiksi puoliksi hän mainitsee työn epäsäännöllisyyden, taloudellisen epävarmuuden, työyhteisön puuttumisen ja byrokratian. Hyviä puolia sen sijaan ovat töiden monipuolisuus, vapaus, omaan tulotasoon vaikuttaminen sekä suurempi määrä vapaa-aikaa.

–          Kyllä minä joskus vielä haluan vakituisen työpaikan jostain lehdestä. Todellisuus on kuitenkin se, että toimittajat saavat vain pätkätöitä pätkätöiden perään; on stressaavaa, kun ei tiedä jatkuvatko työt vai ei. Toivon, että siihen saadaan jotain muutosta vielä, Sami summaa.

Kuppi kuumaa ja Kokoomuksen kunnallisvaaliohjelmaa

Kokoomuksen Korvakärry seisoo Helsingin Sipoossa syrjäisellä paikalla.

Innokkaita kahvinlipittäjiä tai pullansyöjiä ei näy. Vain Korvakärryn kuski Tatu Tallberg, Kokoomuksen ehdokas Sirpa Norvio sekä Sirpan innokas apulainen Riikka Sulkamo-Mäkinen ovat paikalla.

–          Riippuu paljon ajasta ja paikasta, tulevatko ihmiset juttelemaan, Tatu sanoo.

–          Jos ketään ei näy, niin viihdytämme itseämme keskustelemalla keskenämme. Aina löytyy jotain puhuttavaa, hän vakuuttaa.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomessa nähtävä Korvakärry lupaa kävijälleen ”kupin kuumaa ja kuuntelevia korvia.” Korvakärryn luo saa tulla kertomaan, miten Helsingistä voitaisiin tehdä hauskempi, parempi ja toimivampi paikka elää. Paikalla oleva ehdokas kirjaa ideat ylös.

–          Korvakärry on kaikkien Kokoomuksen ehdokkaiden käytössä. Puolueen sivuilla ilmoitetaan, missä auto milloinkin kulkee, ja kuka vain ehdokas voi hypätä sen mukaan, Sirpa selventää.

–          Näin saamme puolueena levitettyä tietoa ympäri Helsinkiä. Tämä on ehdokkaille helppo tapa matkata myös oman alueen ulkopuolelle.

 

Heliumia kansalle

 

Kampanjaan oman panoksensa tuova graafikko Riikka sinkoilee viemään Kokoomus-palloja ohikulkijoille. Vaikka kahvi ei aina mene kaupan, heliumpallot pysyvät kestosuosikkina.

–          Har du några ballonger? autoileva mies huikkaa ikkunasta.

Myös neljä ala-asteikäistä lasta saapuu paikalle pallojen perässä. He ovat Sirpan naapureita.

Tatu täyttää heille pallot, joissa lukee ”Suomen toivo – Kokoomus”.

–          On kätevää, kun kaikki rekvisiitta kulkee mukana, Sirpa nauraa viitaten heliumsäiliöön ja auton ympärille pystytettyihin vaalimainoksiin.

–          Totta kai tarvitaan myös vaalitelttoja, mutta kärry on hyvä lisä joka kulkee paikasta toiseen.

 

Myös Idässä on käyty

 

Joka päivä muutaman kerran paikkaansa vaihtava Korvakärry on ehtinyt käydä jo monessa paikassa. Mitään ongelmia ei silti ole syntynyt.

–          Tänään ollaan oltu Munkkivuoressa aamulla. Auto oli muutama päivä sitten Vuosaaressa, ja seuraavien viikkojen aikana se on menossa ainakin Kontulaan ja muutamaan muuhun paikkaan Itä-Helsingissä, Tatu kertoo.

–          Idässä ei olla kovinkaan kokoomushenkisiä, mutta yksi auton perusideoista onkin vain levittää informaatioita, Sirpa selventää.

Pitkän päivän päätteeksi Tatu aikoo ajella kärryllään vielä viemään vaalijulisteita ympäri Helsinkiä; 10. lokakuuta on ensimmäinen päivä, kun niitä saa laittaa esille.

”Oikeudenmukaisuus on helvetin kaukana tästä maasta”

Helsinki

Soppatykki lataa hernekeittoa nälkäisille. Sinappiakin löytyy. Ihmiset parveilevat ympäri Hakaniemen toria vilkkaasti keskustellen hernekeittolautaset käsissään. Kaikilla on toisilleen asiaa.

On Asunnottomien yö.  Tapahtuma järjestetään 17. lokakuuta ympäri Suomea YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä. Ohjelmaa on ainakin 23 eri paikkakunnalla.

Hernekeittoa lusikoiva Pertti Tanner odottelee varsinaisen ohjelman alkamista. Hän on ärsyyntynyt oikeistolaisesta ajattelutavasta, jossa tavalliset ihmiset kuvittelevat olevansa parempia kuin esimerkiksi kadulla asuvat.

–          Kaikenlaista huudellaan, mutta ihmiset suhtautuvat nuivasti siihen, että oman asunnon läheisyyteen perustettaisiin esimerkiksi kodittomien yömaja tai ruiskujenvaihtopiste. Sanotaan, että on hyvä rakentaa moisia paikkoja, kunhan ne ovat mahdollisimman kaukana omasta asunnosta, Pertti pohtii.

Suomen Kommunistisen puolueen (SKP) ja Vasemmistoliiton edustajat ovat Tannerin kanssa samoilla linjoilla.

–          Helsingin kaupungin pitäisi itse rakentaa uusia vuokra-asuntoja, eikä yksityistää rakentamista muualle.

–          Vuokra-asunnoilla pitäisi olla vuokrakatto, sillä tällä hetkellä asunnot ovat älyttömän kalliita. Lisäksi pitäisi panostaa yksiöiden ja kaksioiden rakentamiseen. Nykyään moni joutuu pakon edessä asumaan usean ihmisen kanssa suuressa asunnossa, vaikka valtaosa väestöstä haluaisi asua yksin tai kaksin, miehet puhuvat.

Asunnottomilla on asiaa

Varsinainen ohjelma alkaa hieman kello viiden jälkeen.

Tapahtuman juontaja soittaa nokkahuiluun muutaman sävelen.  Kahdeksan koditonta – tai entistä sellaista – kutsutaan lavalle riviin tentattavaksi. Heiltä saa kysyä asunnottomuuteen liittyviä kysymyksiä.

Kysyttäessä, mitä he tekisivät asunnottomuuden korjaamiseksi, jos voisivat tehdä mitä vain, he rakentaisivat yksimielisesti Helsinkiin lisää vuokra-asuntoja – ja äkkiä.

Osalla kodittomista on painavia mielipiteitä Suomen poliitikoista.

–          Urpilainen voi vaahdota oikeudenmukaisuudesta, mutta se on kyllä helvetin kaukana tästä maasta, eräs entinen asunnoton laukoo.

–          Kansanedustajat paasaavat tasa-arvosta, mutta omia palkkoja ei leikata missään tapauksessa. Älkää äänestäkö, ne kaikki puhuu täyttä paskaa, toinen mies ilmoittaa.

Kadulta kunnallisvaaliehdokkaaksi

Kymmenen kuukautta asunnottomana ollut Vihreiden ehdokas Lilja Tamminen istuu myös kodittomien rivissä lavalla.  Hän on joutunut asunnottomaksi kaksi kertaa pääkaupunkiseudulla omien sanojensa mukaan huonosti toimivan byrokratian vuoksi.

–          Sain kesäkuun alussa oman kämpän ainoastaan suhteiden avulla. Ilman niitä olisin edelleen koditon, hän kertoo.

–          Kunnat kilpailevat työssäkäyvistä ja hyvätuloisista asukkaista; köyhät ja työttömät halutaan sysätä mahdollisimman kauas rikkaampien läheisyydestä. Uusia asuntoja pitäisi rakentaa nopeammin. Kriisiasuntojen – joihin on uskomattoman vaikeaa päästä – ylläpitäminen maksaa huomattavasti enemmän kuin niiden laittaminen tavalliseen vuokrakäyttöön.

Apua vanhoilta kasarmeilta

Yrittäjä, aktivisti, joulupukki ja viisas mies Mikko Paavola on keksinyt ainakin pienen helpotuksen asunnottomuuteen.

–          Tyhjät kasarmit, kuten pian täysin lakkautettava Hennalan kasarmi Lahdessa, voitaisiin täyttää yksinäisillä miehillä, jotka ovat kodittomia esimerkiksi avioeron vuoksi. Heillä on kaikkein huonoimmat mahdollisuudet saada asuntoja – ja kaikkein suurin riski syrjäytyä.

–          Ulkomaalaisille ja vammaisille ynnä muille on omat tukipalvelunsa asunnon saamisen saralla, mutta tavallisille yksinäisille miehille ei ole mitään apua tarjolla, Paavola sanoo.

Rankasta aiheesta huolimatta ihmisten mielialat ja yhteisöllisyydentunne ovat korkealla. Mikkokin kävelee nälkäisenä mutta hymyillen hernesoppajonoon. Onneksi keittoa riittää kaikille.

Stadin juhlaorkesteri aloittaa soittamisen. Myöhemmin illalla lavalla esiintyy myös räppimummo Eila, sekä yhteiskuntakriittisistä sanoituksistaan tunnettu räppäri Paleface.

Asunnottomien yössä on ohjelmaa aina kello kahteenkymmeneenneljään asti.