Keitä nämä saamelaiset oikein ovat?

Inarilainen Oula Guttorm, 21, on pohjoissaamelaisen rock-yhtye SomByn kitaristi. Oula on elänyt ja kasvanut koko ikänsä Inarissa. Hän muutti noin vuosi sitten Ouluun yliopiston vuoksi; mies kuitenkin vakuuttaa, ettei saamelaista tunnista yliopiston kampukselta muuten kuin saamenkielen perusteella.

Oula Guttorm (kuva: Pipsa Havula)

Oula Guttorm (kuva: Pipsa Havula)

–          Kavereiden kanssa puhutaan usein saamea; koko SomBy yhtye opiskelee nykyisin Oulussa. En kuitenkaan usko, että saamelaisuus näkyy minusta varsinaisesti ulospäin, ellen pidä jotain poronnahkakenkiä koulussa, Oula pohtii.

Siitä huolimatta, ettei saamelaisuus loista Oulasta mailien päähän, on hän ylpeä sukujuuristaan.

–          Ala- ja yläasteella, kun ajat olivat hieman erilaiset, minuakin pidettiin melko erilaisena. Koulussa oli jonkin verran kiusaamista ja pilkkaamista. Silloin ajattelin, että onkohan tämä saamelaisuus nyt ihan hyvä juttu – varsinkin, kun isä käski laittamaan saamen kansallispuvun koulun kevätjuhlaan. Saamelaiset ovat pitkään hävenneet omaa kulttuuriaan, eivätkä suomalaiset ole pitäneet sitä oikein minään, Guttorm kertoo.

 

Kiistaa saamelaisuudesta

 

Sekä suomea että saamea sujuvasti puhuva Oula on kasvanut kaksikielisessä perheessä: hänen äitinsä on kotoisin Savosta ja isä Lapista. Guttorm kertookin puhuvansa ja ajattelevansa sujuvasti kummallakin kielellä.

–          Saamelaiset kilpailevat mielestäni ihan liikaa siitä, kuka on saamelainen ja kuka ei. Eikä se tieto edes riitä heille: sen jälkeen täytyy vielä selvittää, että kuka on eniten saamelainen, Oula sanoo.

–          En silti usko, että esimerkiksi minun kohdallani jäisi epäselväksi, ettenkö olisi tarpeeksi saamelainen. Toisille tuollainen vertailu vain tuntuu olevan todella tärkeää.

 

Saamelaisnuoret palaavat takaisin Lappiin

 

Oulan mukaan saamelaisnuorten keskuudessa on nouseva trendi, että muualla kouluttautumisen jälkeen palataan takaisin kotiseudulle.

–          Se johtuu ehkä osittain siitä, että tänne on tullut lisää työpaikkoja. Tilanne ei ole enää ihan niin heikko, kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.

Suuri saamelaiskeskus Sajos avattiin 9.1.2012. Sen mukana saamelaiset ovat saaneet lisää työpaikkoja kotiseuduiltaan.

–          Joillain poismuuttaneilla kulttuuri-identiteetti säilyy hyvinkin vahvana, esimerkiksi paikallisten saamelaisyhdistysten järjestämien tapahtumien avulla. Tosiasia on kuitenkin se, että tunturit ovat täällä [Lapissa] eivätkä siellä.

–          Haastava seikka onkin ehkä se seuraava sukupolvi, joka ei ole koskaan asunutkaan Lapissa. Miten heille pystytään siirtämään sitä kulttuuria ja perinteisiä taitoja? Jos menee opettamaan tulentekoa jonnekin puistoon, niin siihen tulee poliisit aika äkkiä. Tai jos menee heittämään suopunkia koiratarhaan, niin ei siitäkään hyvää seuraa, Oula pohtii.

 

Eroavatko saamelaiset tavallisista suomalaisista?

 

Guttormin mukaan saamelaista ja tavallista suomalaista ei juuri erota toisistaan. Pieniä vivahde-eroja kulttuureista on kuitenkin löydettävissä.

–          Ehkä tämmöinen tietynlainen luontosuhde on vahvempi meillä saamelaisilla. On sellainen muillakin, mutta hieman eri tavalla. Saamen kielessä on paljon kulttuuritietoutta, perimätietoa, tietynlaisissa sanoissa ja sanonnoissa. Siinä mielessä saamen kielellä pystyy kuvaamaan sitä luontosuhdetta paljon paremmin kuin suomeksi.

–          Jos aletaan vertailla sellaista ihmistä, joka on asunut koko ikänsä Helsingissä, ja saamelaista keskenään, niin siinä on varmasti sitten paljonkin eroja. Mutta ehkä me olemme luonteeltamme ja maailmankuvaltamme hieman rauhallisempia, ja etenkin vanhemmalla sukupolvella kaikki asiat eivät ole niin kellon päälle. Tietenkin kieli ja se, miten kieli kantaa perimä- ja kulttuuritietoutta, erottavat meidät suomalaisista, Oula mietiskelee.

– Kuva ja teksti: Pipsa Havula

Mainokset

Pieni tatuointigalleria

1. Milloin olet ottanut tatuointisi?
  2. Miksi otit sen?
tatuointisanimuokvSani, 20v.

  1. Talvella 2011
  2. Koska norsut ovat kivoja. Jokaisella meillä pitää olla oma norsu.

tatuointitaavimuokv

Taavi, 21v.

  1. Keväällä 2011
  2. Sain sen ilmaiseksi ja halusin muistaa elämästäni aina sellaisen ajanjakson, jolloin olen muuttunut paljon ja kasvanut henkisesti.

tatuointieevamuokv

 

Eeva, 20v.

  1. Syksyllä 2011
  2. Se on otettu lähinnä hetken mielijohteesta, mikä kuulostaa todella hullulta, varsinkin näin ison kuvan kohdalla. Olen aina ihaillut täysikuuta ja mielestäni se on todella mielenkiintoinen. Sitten kun tajusin, että hei, voisin tatuoida täysikuun satelliittikuvan selkääni, niin se vaan kolahti. En voisi kuvitella enää olevani ilman täysikuutatuointiani. Pidän tatuoinnista erityisesti, koska siitä näkyy kaikki kuun yksityiskohdat joita ei maahan paljaalla silmällä näy. Keksin kokoajan uusia merkityksiä, että mitä tämä tatuointi merkitsee minulle ja tykkään siitä kokoajan enemmän ja enemmän.

tatuointpyrymuokvPyry, 20v.

  1. Tammikuussa 2012
  2. Koska harrastan valokuvausta ja kyseinen kamera on mulle todella tärkeä. Sain tuollaisen filmikameran kaveriltani joskus kuudennella luokalla; se oli ensimmäinen filmikamerani ja olen käyttänyt sitä siitä lähtien. Tällä tavalla kamera pysyy aina mukana; olin missä tahansa, mä tallennan kaiken!

tatuointimimosamuokv

Mimosa, 18v.

  1.  Otin sen vuonna 2011, en muista tarkalleen milloin.
  2.  Äiti on iso ja tärkeä osa elämääni ja usein mielessäni. Ja noh, äiti on ihana.

tatuointijoonamuokv

 

 

Joona, 21v.

1. Joskus tammikuussa 2012.
2. Ei sen ottamiselle ollut mitään sen erikoisempaa syytä.

tatuointialeksimuokv

 

Aleksi, 20v.

1. Syksyllä 2012.
2. Olin suunnitellut kaulatatuointia jo jonkin aikaa. Ajattelin, että noin näkyvälle paikalle pitäisi saada jokin järkevä tatuointi, ja ilman naurua ja huumorintajua ei vain voi pärjätä. Jos pärjää, niin aika tylsä elämä täytyy olla.

tatuointiriinamuokv

Riina, 20v.

1. 26.5.2012
2. Olin ottanut ensimmäisen tatuointini lähes tasan vuosi aiemmin; toukokuussa oli taas tatuointikuume ja sopivasti rahaa. Teksti on ensimmäinen säkeistö yhdestä runostani. Se kuvailee, mitä mä elämästä ja elämisestä ajattelen (ja se vaan on pirun hieno teksti).

tatuointiruut

Ruut, 20v.

1. ja 2. ”Olimme seurustelleet noin puolitoista viikkoa kun keksimme ottaa tatuoinnit. Oli St. Patrick’sin päivä vuonna 2011 ja kiersimme kaupungilla. Näin tatuointiliikkeen näyteikkunassa tarjouksen 20e/kpl apilatatuoinneista. Ajatus tatuoinneista oli ensin huvittava ja hullu. Niin hullu, että tajusin tehdä tämän silloisen uuden poikaystäväni kanssa.
”Entäs jos me erotaan?”, kysyin vielä ennen kuin astuimme liikkeeseen sisään.
”Ei siinä nimee lue, ja ainakin on hyvä tarina jälkee päin miks se apila on otettu”

tatuointisampsamuokv

Sampsa, 24v.

1. Oisko ollut ennen joulua 2010.
2. Olin juuri saanut tatuointikoneen ja sitä piti testata. Sanoin kaverille, että hän saa piirtää sääreeni mitä vain.  Tatuointia tehdessä ihmettelin, miksi sen tekeminen sattuu niin saatanasti ja neula jää välillä lihaan kiinni. Sitten tajusimme, että siitä voi säätää, miten syvälle se neula uppoaa. Tatuoin itse nuo suorat viivat.

tatuointimarjomuokv

Marjo, 22v.

1. Aloitin sen joulukuussa 2011, jatkoin tammikuussa 2012 ja 15.12. se saatiin viimein valmiiksi. Värit tosin vaativat vielä pientä fiksausta.
2. Yhdessä paidassani oli vuohen kuva ja tajusin, että sehän olisi pirun hieno tatuointina! Olen muutenkin aina halunnut tatuoinnin rintaan. Siitä paidan kuvasta muokattiin sitten vähän erilainen versio.

 

Suurimman osan kuvista tatuoinnin omistajat ovat itse ottaneet, ja suurimman osan teksteistä itse kirjoittaneet.

– Pipsa Havula

Saamenkielistä rockia ympäri Eurooppaa

Kuva

SomBy (kuva: Aslak Paltto)

 SomBy on Sodankylän Vuotsossa vuonna 2004 perustettu pohjoissaamenkielinen rock-yhtye, jonka jäseniä ovat laulaja Miira Suomi, kosketinsoittaja Milla Pulska, rumpali Unna-Maari Pulska, basisti Juho Kiviniemi sekä kitaristi Oula Guttorm. SomBy sai alkunsa tyttöjen bändikerhosta.

–          Miira, Milla ja Unna-Maari ovat olleet alun perin perustamassa SomBy-yhtyettä. Minä ja Juho tulimme bändiin mukaan myöhemmin, kun kokoonpanon kitaristilla ja basistilla loppui innostus, ja tilalle tarvittiin uudet, 21-vuotias yhtyeen kitaristi Oula muistelee.

Guttorm kertoo bändin nimen olevan lyhenne suuren saamelaisalueen, Sompio byn, nimestä; alue on aiemmin käsittänyt monia pieniä saamelaiskyliä, jotka valtio on 1900-luvulla haudannut tekojärvien alle. Vuotso on yksi jäljelle jääneistä muutamasta kylästä. Bändin tytöt olivat tutkineet 1800-luvulta peräisin olevaa ruotsinkielistä karttaa, josta he olivat löytäneet Sompion alueen.

Keikkailu syö miestä, mutta uutta tuotantoa on tulossa

SomBy esiintyy usein saamelaisten kansallispuvut, tai niistä hieman rock-uskottavammat versiot yllään.

–          Viime aikoina olemme tietoisesti pyrkineet hieman vähentämään kansallispuvuissa esiintymistä, sillä esimerkiksi Etelä-Suomessa muutamat keikkajärjestäjät suorastaan vaativat meitä pitämään niitä keikoilla. Emme halua, että siitä tulee samanlainen juttu, kuin siitä, että Bon Jovin on aina soitettava keikallaan It’s my life, Guttorm hymyilee.

Viime vuonna kolmiviikkoisen Euroopan-kiertueen tehnyt SomBy on ehtinyt esiintyä niin Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Hollannissa, Sveitsissä kuin monessa muussakin Euroopan maassa. Maaliskuussa yhtyeen suunnitelmana on järjestää viikon mittainen Pohjois-Norjan- ja Ruotsin-kiertue yhdessä muiden saamelaisten Tuupa Records –levy-yhtiön bändien kanssa.

Tällä hetkellä kaikki SomByn jäsenet opiskelevat Oulussa; koulunkäynti on välillä puuduttavaa, sillä viikonloppuisin on usein ajettava tuhansia kilometrejä keikkailun vuoksi.

–          Se on välillä hieman rankkaa, kun viikonlopuiksi lähdetään olemaan rokkitähtenä jonnekin, ja sitten taas maanantaina istutaan luennolla ja jälleen perjantaina keikalle, Oula kertoo.

Kiireistä huolimatta SomBy aikoo tammikuun aikana äänittää uuden albuminsa, jonka nimestä kiistellään vielä.

–          Kun teemme saameksi musiikkia, levyn nimen täytyy kuulostaa hyvältä niin saameksi, suomeksi kuin englanniksikin, Guttorm nauraa.

SomByn viimeisin albumi Álas eana (Alaston maa) ilmestyi vuonna 2010. Sen jälkeen yhtye on lähinnä keikkaillut ja ladannut musiikkivideoitaan YouTubeen.  SomBy on palkittu muun muassa Euroopan kielivähemmistöjen laulukilpailu Liet-Lávlutissa Hollannissa vuonna 2009, sekä samana vuonna Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinnolla saamelaiskulttuurin luovasta edistämisestä. Lisäksi joulukuussa 2010 esikoisalbumin single ”Ii idit vel” (Ei aamua vielä) nousi Suomen singlelistan sijalle yhdeksän.

– Pipsa Havula

Komerot – kadotettujen nuorten tarinoita

Illan pimetessä tummiin vaatteisiin pukeutunut henkilö poistuu lähikauppaan tekemään viikon ruokaostokset. Hänellä on yllään pitkät housut ja ranteet peittävä hupputakki. Hän on vetänyt hupun kasvojensa suojaksi. Hän on piiloutunut turvavaatteidensa sisään valmiina taistelutantereelle. Hän on niin kutsuttu kaupunkikommando: syrjäytynyt nuori, joka hoitaa pakollisen kaupassakäynnin pimeyden turvin.

(kuva: Lilja Tamminen)

(kuva: Lilja Tamminen)

Valokuvaaja Lilja Tammisen, 25, ja tuottaja Jalmari Eskelisen, 23, yhteisprojekti ”Komerot” käsittelee 19 – 29 –vuotiaiden syrjäytyneiden nuorten asuinoloja ja elämäntilanteita valokuvanäyttelyn ja haastatteluiden keinoin. Tamminen ja Eskelinen ovat haastatelleet ja valokuvanneet yhteensä kymmenen yhteiskunnan ulkopuolelle jääneen suomalaisnuoren tarinat antaen yleisölle mahdollisuuden asettua syrjäytyneiden asemaan.

–          Nimi Komerot tulee japaninkielisestä termistä ”hikikomori”, joka tarkoittaa syrjäänvetäytyvää tai piiloutuvaa. Termi on käännetty internetissä suomeksi hieman vitsikkäästi hikikomeroksi, joka on mielestäni osuva sana kuvaamaan syrjäytyneiden nuorten pieniä ja sotkuisia asuntoja, komeroita, Lilja kertoo.

Niin kutsuttu komeroitumisilmiö on Suomessa syrjäytymisen kova ydin: Tammisen ja Eskelisen otannassa kahdeksalla kymmenestä nuoresta oli selviä mielenterveysongelmia, kuten erilaisia fobioita ja välttelykäyttäytymistä, eikä komeroituneilla nuorilla ollut juurikaan sosiaalisia kontakteja internetin lisäksi.

–          Arviomme mukaan syrjäytyneitä nuoria on Suomessa noin 110 000 – 125 000. He ovat nuoria, jotka eivät opiskele, eivät ole työharjoittelussa eivätkä käy töissä. Noin kymmenen prosenttia heistä on vailla vakinaista asuntoa. Lisäksi noin 30 000 nuorta ei ole lainkaan ilmoittautunut työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Heistä me emme tiedä mitään.

Suurin osa komeroituneista on miehiä

Kaikkia yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneita ei voida sanoa komeroituneiksi, sillä iso osa sosiaaliturvan piirissä elävistä nuorista on edelleen sosiaalisia ja aloitekykyisiä. Heillä on hyvät sosiaaliset suhteet, jotka pitävät mukana maailmassa. Komeroituneen nuoren ominaispiirre onkin sosiaalisten suhteiden puuttuminen.

–          Suurin osa kaikista komeroituneista on miehiä, mutta meidän otannassamme sukupuolijakauma on 50-50. Naisten on helpompi puhua tunteistaan ja kokemuksistaan, kun miehet pitävät ne mieluummin omana tietonaan, Jalmari muistuttaa.

Syrjäytyneet nuoret löydettiin netissä levitetyn rekrytointilomakkeen avulla. Dokumentissa heidän nimensä ja esimerkiksi entisten opiskelupaikkojen nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Myös valokuvat on otettu niin, ettei nuoria voida tunnistaa.

”Aikuiselämään astuminen iskee päin näköä”

Omaan asuntoon piiloutumiseen, komeroitumiseen, on monia syitä, ja Lilja ja Jalmari korostavatkin sitä, etteivät syrjäytyneet nuoret ole homogeeninen massa, vaan heillä kaikilla on erilaiset taustat ja kohtalo.

–          Monet komeroituneista olivat pärjänneet koulussa hyvin ja olleet jopa luokan priimuksia. Yksi haastattelemistamme nuorista pohti syrjäytymisen syitä mielestäni mielenkiintoiselta kantilta: kun ihminen on kasvanut koko lapsuutensa ja kouluaikansa siihen, että hän on hyvä jossain ja hallitsee asiat, niin aikuiselämään astuminen ja itsensä elättäminen iskeytyykin suoraan päin näköä, vähän kuin kulttuurishokki; nuori on aina ajatellut olevansa hyvä loistavien kouluarvosanojensa vuoksi, mutta omilleen muuttaessaan hän huomaakin olevansa täysi luuseri, joka ei selviäkään byrokratiaviidakosta ja arjen askareista, Lilja kertoo.

–          Peruskoulu ei välttämättä enää valmista ihmisiä nykyarjen haasteisiin.

Liljan ja Jalmarin mielestä yksi keino välttää syrjäytyminen onkin työ- tai koulutuspaikan hankkiminen mahdollisimman nopeasti valmistumisen jälkeen.

–          Nykyään tosin on vaikea löytää työpaikkaa tai koulutusta, ja kun niitä ei löydä, putoaa tavallaan pois yhteiskunnan rattaista. Sen jälkeen nuoret kohtaavat valtavan byrokratiaviidakon, joka murskaa heidät alleen ja vie loputkin voimat. Sitten onkin vain paljon helpompi jäädä kotiin, Jalmari pohtii.

Lilja Tamminen ja Jalmari Eskelinen (kuva: Pipsa Havula)

Lilja Tamminen ja Jalmari Eskelinen (kuva: Pipsa Havula)

Apua tulevaisuuteen

Sotkuisen asunnon keskelle on raivattu polku, joka kulkee eteisestä tietokoneelle – komeroituneen nuoren alttarille. Varsinaisten sosiaalisten kontaktien puuttuessa nuori uppoutuu tietokoneensa ääreen keskustelemaan muiden kaltaistensa kanssa erilaisilla foorumeilla. Jalmarin mukaan varmoja merkkejä komeroitumisesta ei oikeastaan ole, mutta viitteitä siihen on löydettävissä.

–          Yksi merkki mahdollisesta yhteiskunnan ulkopuolelle vajoamisesta on se, että ennen itsestään huolta pitänyt henkilö lakkaa huolehtimasta ulkonäöstään: hänellä on usein likaiset vaatteet, pesemättömät hiukset eikä meikkiä lainkaan. Myös kavereiden puuttuminen ja yleinen rappeutuminen elämän perusasioissa, kuten tiskaamisessa ja pyykkäämisessä, kertovat siitä, ettei kakki ole ihan kunnossa, Lilja sanoo.

Lilja ja Jalmari ehdottavatkin, että Suomen pitäisi ottaa mallia Japanista ja lisätä etsivää nuorisotyötä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Erilaiset komeroituneille suunnatut kuntoutuslaitokset saattaisivat myös olla ratkaisu ongelmaan.

Olivatko komeroituneet nuoret sitten onnettomia?

–          Eivät he ainakaan onnellisia olleet. He olivat kuitenkin löytäneet sellaisen oman paikkansa mielikuvitusmaailmastaan. He saattoivat esimerkiksi pelata konsolipelejä käytännössä kaikki päivät, sillä sinne on helppo paeta sitä todellisuutta, jossa velkaa kertyy ja vuokrat jäävät maksamatta.

–          Kyllä heillä kaikilla oli pieniä onnenhetkiä elämässään. He tiedostivat oman tilanteensa hyvin, ja suhtautuivat siihen todella mustalla, synkällä itseironialla.

– Pipsa Havula

Dokumenttiprojektin näyttelyn avajaiset pidetään 8.1. Forumin Luckanissa kello 17-19.

Projetktin kotisivut löydät tästä.

Paavolle dyykkaus on elämäntapa

Paavo on harrastanut dyykkausta lähes kahdeksan vuotta. (kuva: Sakari Köykkä)

Paavo on harrastanut dyykkausta lähes kahdeksan vuotta. (kuva: Sakari Köykkä)

Paavo on 23-vuotias rakennusalan yrittäjä ja aktiivinen sijoitusharrastaja. Nykyisin hänellä on harvoin elämässään tilannetta, jolloin rahat olisivat todella kiven alla. Siitä huolimatta Paavolla on yksi hänen asemassaan olevalle miehelle kummallinen harrastus: hän etsii roskiksista suurimman osan kaikesta syömästään ruuasta.

Roskisten kaivelu, niin kutsuttu dyykkaaminen, on Paavolle jäänne opiskeluajoista, jolloin rahaa oli vain vähän käytettävissä.

–          Harvalla opiskelijalla on varaa elää kuten muutkin ihmiset, ellei halua ottaa velkaa tai vanhemmat rahoita elämistä. Nykyään dyykkaan siksi, että ainoastaan ruoan dyykkailulla säästän noin 300-500 euroa kuussa.

Nykyisin Paavo käy kaivelemassa roskiksia vähintään kerran viikossa, aiemmin hän harrasti sitä lähes joka yö. Suuria ruokasaaliita löytäessään hän jakaa elintarvikkeet ystäviensä kesken, tai vaihtelee niitä muiden aktiivisten dyykkaajien kanssa.

Vanha ruoka ei ällötä

 

Päiväysvanhoja elintarvikkeita kauppojen roskiksista dyykkaavaa Paavoa ei vanha ruoka pelota.

–          Elintarvikkeet säilyvät viimeisen käyttöpäivän jälkeen muutamasta päivästä jopa vuoteen elintarvikkeiden valmistustavoista johtuen, hän kertoo.

–          Talvisin kylmäketjukaan ei pääse katkeamaan, kun ruuat heitetään suoraan kaupan pakastimesta ulos pakkaseen. Samoja tuotteita on saatettu myydä vielä tuntia ennen roskikseen heittämistä kaupan hyllyllä täydellä hinnalla. Muutenkin roska-astiat puhdistetaan säännöllisesti, ja jos jokin tuote todella on vanha, sen kyllä näkee tai haistaa.

Ruokamyrkytystä Paavo ei ole koskaan onnistunut hankkimaan dyykatusta ruuasta. Hän kertoo saaneensa ainoastaan kerran elämässään ruokamyrkytyksen – senkin ravintolaruuasta.

Jokainen roskis kiinnostaa yhtä paljon

Yleisimmät ruokakauppojen roska-astioista löytyvät elintarvikkeet ovat leipä, maitotuotteet ja tavallisimmat vihannekset – siis kaikki, mikä pilaantuu helposti. Paavo ei kuitenkaan keskity ainoastaan elintarvikkeiden dyykkaamiseen, vaan kaivelee muitakin kuin ruokakauppojen roskiksia. Kilpapyöräilyä harrastavalle miehelle sattuikin varsinainen lottovoitto eteen noin vuosi takaperin.

–          Löysin erään osittain palaneen pyöräliikkeen kaikki huoltotyökalut, ständit, varaosat ja muut, jotka oli heitetty kaiken muun purkujätteen mukana yhdelle isolle kaatopaikalle menevälle lavalle. Sain täydelliset sarjat ehjiä työkaluja ja varaosia, jotka olisivat uusina maksaneet pienen auton verran, Paavo intoilee.

–          Ruokalöydöistä mahtavin oli varmaankin se, kun dyykkasin kerralla noin neljäkymmentä kiloa täysin kunnossa olevaa naudan sisäfileetä. Tietenkin myös eri alkoholijuomien tai suklaan ja muiden herkkujen löytäminen piristävät aina päivää.

Paavo kuvaileekin roska-astioiden kaivamisen olevan kuin joululahjojen avaamista: on mahdotonta sanoa, mitä vastaan tulee.

Paavon dyykkaussaalis joulukuussa 2011.

Paavon  yhden illan dyykkaussaalis joulukuussa 2011. (kuva: Paavo)

”Ihmiset ostavat vain sitä, mihin heillä on varaa”

Päättäjille terveisiä kysyttäessä Paavolla on raskas sanansa sanottavana; hänen mukaansa Suomessa vallitsee nykyisin täysin epäterve kilpailu, niin kutsuttu oligopoli, päivittäistavarakaupassa.

–          Asiakasta ja alkutuottajaa voidaan järjestelmällisesti ja laillisesti ryöstää, ja suurin osa voitoista menee päätösvallan omaaville poliittisille tahoille ja ketjuille. Ja koska kilpailupakotteita ei juurikaan ole, ruuan laatu kärsii oleellisesti: ihmisille syötetään yhä enemmän halvempia korvikkeita ja elintarvikkeiden käyttöikää kasvattavia lisäaineita kustannustehokkuuden ja voittomarginaalin kasvattamisen merkeissä, Paavo pohtii.

–          Ihmiset ostavat vain sitä, mihin heillä on varaa ja mitä on myynnissä. Niin kauan kun tämän erikoisempia vaihtoehtoja ei ole tarjolla, en mitään aio ostaakaan, hän lopettaa päättäväisesti.

– Pipsa Havula

Seinäjoella poistetaan tatuointeja lasertekniikalla

Antti on päättänyt poistattaa yhden tatuoinneistaan.

Antti on päättänyt poistattaa yhden tatuoinneistaan.

28-vuotias Antti saapuu Seinäjoen Laserhoito Oy:n tiloihin poistamaan neljä vuotta sitten tehtyä virhettä käsivarrestaan: siihen on tatuoitu kolmiulotteinen risti, jonka keskellä komeilee jin ja jang -merkki. Tatuoinniksi piti alun perin tulla puu, jonka juuret lähtisivät kämmenselästä, ja joka huipentuisi hienoon ristiin jin ja jang -merkin kanssa; tatuoija oli kuitenkin sanonut, että alkuperäinen idea on liian monimutkainen ja ehdottanut tilalle helpompaa ratkaisua.

–          En vielä tänä päivänäkään tiedä, miksi suostuin siihen, Antti nauraa.

Antin helpotukseksi Seinäjoen Laserhoito Oy:n toinen työntekijä, lähihoitaja Ville Köykkä kuitenkin arvioi, että tatuointi on helppo poistaa.

–          Musta väri ottaa muutenkin vastaan säteilyä, lämpöä ja valoa todella hyvin, joten se imee myös laser-säteet itseensä kätevästi. Lisäksi tatuoinnin joistain kohdista näkyy oma iho läpi, joten mustetta ei ole kovinkaan paksulti, Ville kertoo.

Tatuoinnissa mustetta voi olla joko todella paksulti, tai vain hyvin kevyesti. Kun tatuointia poistetaan laserilla, hioo säde aina päällimmäisen kerroksen mustetta pois. Säde ei reagoi normaaliin ihokudokseen, vaan ikään kuin hakeutuu tatuointimusteeseen. Värikkäitä tatuointeja on usein vaikeampi poistaa kuin mustia.

Ville hakee vielä kylmägeelipussin, ja tatuoinninpoisto voidaan aloittaa.

Tatuointi ennen käsittelyä.

Tatuointi ennen käsittelyä.

Poistettavat tatuoinnit usein huonolla tatuoijalla teetettyjä

–          Holy shit! Antti huutaa ensimmäisten säteiden osuessa iholle.

–          Tuntuu, kuin joku napsisi sellaisella rautalangalla ihoa, hän kuvailee.

Laserpistoolilla ammuskeleva Ville kuitenkin lohduttaa Anttia vakuuttamalla, että jos mies pystyi ottamaan tatuoinnin, hän kyllä kestää myös sen poistamisen.

Kipu on kovempi laserin osuessa kyynärtaipeeseen.

Kipu on kovempi laserin osuessa kyynärtaipeeseen.

Seinäjoen Laserhoito Oy:n toinen työntekijä, sairaanhoitaja ja kosmetologi Maria Pasala, saapuu toimenpidehuoneeseen tutkailemaan tilannetta. Hän avustaa miehiä peittämällä paperilla Antin toisen tatuoinnin estääkseen säteen osumisen siihen. Poistetun tatuointimusteen päälle ilmestyy harmaa peitto, joka katoaa noin viidentoista minuutin kuluttua laserhoidon jälkeen.

Ville ja Maria kertovat tatuoinninpoistoidean lähteneen lähinnä omasta tarpeesta.

Harmaa huntu ilmestyy tatuointimusteen päälle käsittelyn jälkeen.

Harmaa huntu ilmestyy tatuointimusteen päälle käsittelyn jälkeen.

–          Ihmisillä on niitä leimoja – toisilla enemmän, toisilla vähän vähemmän. He haluavat huonoja tatuointejaan pois ja osittain myös tilaa uusille kuville, Ville kertoo.

–          Lisäksi tällaista palvelua ei ole täälläpäin saatavilla, Maria lisää.

Poistettavat tatuoinnit ovat useinmiten – kuten Antinkin tapauksessa – huonolla tatuoijalla teetettyjä. Myös kotitekoisia tatuointeja on nähty paljon. Kovin nuoret eivät tatuointeja yleensä käy poistamassa.

–          Kun asiakkaat lähettävät kuvia tatuoinneistaan, he saattavat kertoa poistamisen syynä olevan esimerkiksi ex-poikaystävän tekemät huonot harjoitustatuoinnit, Ville hymyilee.

”Ihmiset eivät pidäkään niistä ihanista kuvista, jotka ovat ottaneet”

Koneen hurina ja laserpyssyn tasainen naksuminen säestävät mukavaa jutustelua Antin ja hoitajien kesken. Antti onnistuu puhumaan puhelimessa ja ottamaan videokuvaa kädestään kesken toimenpiteen; miestä ei siis voi sattua liiaksi.

–          No niin nuoret, tällaista se on: ensin otatte kovalla kivulla tatuoinnin itseenne ja sitten kärsitte vielä enemmän, kun se otetaan pois, Antti selostaa naureskellen videota kuvatessaan.

Ville kertoo, että heille on tullut valtava määrä yhteydenottoja, vaikka yritys on perustettu vasta tämän vuoden lokakuussa.

–          Toimintamme on herättänyt todella paljon mielenkiintoa. Se kertoo mielestäni siitä, etteivät ihmiset pidäkään niistä ihanista kuvista jotka ovat joskus ottaneet. Kynnys poistaa tatuointinsa on kuitenkin melko suuri, sillä laser-menetelmä tuo mieleen melko negatiivisia mielikuvia, Ville pohtii.

–          Silti ihonsiirto on huomattavasti vaikeampi, kivuliaampi ja suurempi prosessi kuin tämä, Maria sanoo.

Tältä tatuointi näyttää noin 20 minuutin kuluttua käsittelystä.

Tältä tatuointi näyttää noin 20 minuutin kuluttua käsittelystä.

Kun tatuointia on ammuskeltu jokaiseen kohtaan, painellaan kättä vielä kylmägeelipussilla ja lopuksi siihen hierotaan Hirudoid Fortea parantumisen nopeuttamiseksi. Varsinainen tulos nähdään vasta kuuden viikon kuluttua, mutta pieni muutos on havaittavissa jo muutaman kymmenen minuutin jälkeen. Hoito on mahdollista toistaa niin monesti kuin tarve vaatii.

Antti kiittää hoitajia iloisesti halaten ja rohkaisee toimittajaakin koskemaan hieman koholle noussutta ihoaan.

Hän on helpottunut siitä, että saa vihdoin inhoamansa tatuoinnin pois voidakseen tikata tilalle hienomman.

– Teksti ja kuvat: Pipsa Havula

Aku Autio lupaa tuoda nuorekkuutta Jalasjärven valtuustoon

Aku pääsi Jalasjärven valtuustoon 52:llä äänellä.

Aku pääsi Jalasjärven valtuustoon 52:llä äänellä. (Kuva: Roosa Meriläinen)

18-vuotias Aku Autio on Jalasjärven uuden kunnanvaltuuston nuorin jäsen. Nuori mies on väsynyt päivällä tehtyjen joululahjaostosten jäljiltä, mutta on silti innokas puhumaan politiikkaa. Autio pyrki ensimmäistä kertaa valtuustoon viime syksynä ja pääsi kuin pääsikin mukaan muiden päättäjien joukkoon. Valituksi tuleminen ei kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä.

–          En nyt varsinaisesti olettanut pääseväni läpi, mutta olin varautunut siihen, Aku kertoo.

Kokoomuksen riveissä istuvalle Akulle puoluevalinta ei ollut heti päivänselvä.

–          Olen yleensä ollut poliittisesti melko sitoutumaton, ja aioinkin ensin olla Kokoomuksessa sitoutumattomana. Kokoomus tuntui kuitenkin olevan asiapuolue, ja se on vakuuttanut minut parhaiten tässä vuosien varrella, hän pohtii.

Politiikka on monille nuorille liian etäistä

Jalasjärven valtuusto on Suomen kolmanneksi nuorin valtuusto, ja Kokoomus on sen toiseksi suurin puolue kahdeksalla jäsenellään. Akun lisäksi alle 30-vuotiaita jäseniä 35 hengen valtuustossa on peräti viisi. Aution mukaan nuoret eivät siltikään ole riittävän kiinnostuneita politiikasta.

–          Politiikka pitäisi tuoda lähemmäs nuoria, ja esimerkiksi yhteiskuntaopin tunneilla pitäisi kertoa, miten voi asettua ehdolle ja todella vaikuttaa päätöksentekoon. Tuntuu, että nuorille ajatus siitä, että voisi itse istua päättäjän paikalla, on liian etäinen, Aku sanoo.

–          Monet nuoret tuntuvat ajattelevan, että poliittiset asiat vain tapahtuvat. Välillä Katainen tai Arhinmäki pyörähtää televisiossa, mutta ei uskota siihen että itse voisi oikeasti vaikuttaa asioihin. Suomessa politiikka on muutenkin melko värintöntä, eikä niin railakasta kuin joissain maissa. Järjestöasioissa nuoret ovat onneksi melko aktiivisia.

Suomen Lukiolasten Liiton liittohallituksessa työskentelevä ja keväällä lukionsa loppuun suorittava Aku kertoo olevansa melko kiireinen, mutta uskoo ajan silti riittävän myös valtuustotyöhön.

–          Lukion jälkeen täytyy varmaankin hankkia töitä ja luottamustehtävissäkin riittää kiireitä, mutta uskon ajan riittävän kaikkeen. Se on vain järjestelykysymys, hän vakuuttaa.

Parempaa koulutusta ja tulevaisuudensuunnitelmia

Nuorena päättäjänä Autio lupaa tuoda valtuustoon nuorekasta näkemystä muun muassa opetukseen ja koulutukseen liittyviin seikkoihin, ja siihen, miten niitä voitaisiin parhaiten järjestää.

–          Osa vanhemmista ihmisistä tuntuu olevan hyvinkin pihalla siitä, miten esimerkiksi koulutus käytännössä rakentuu. En sano, että omassa valtuustossa näin olisi, mutta joillain saattaa olla siitä hieman vanhanaikainen käsitys.

–          Toki on myös positiivisia seikkoja; eräs vanhempi Vasemmistoliiton ehdokas oli soittanut nuorille ja kysynyt heiltä vaalipaneelia varten, mikä olisi paras luokkakoko yläasteikäisille. Mielestäni se oli hienosti tehty, ja hän pääsikin valtuustoon, Aku kertoo.

Jalasjärvellä Aku haluaisi erityisesti parantaa kunnan imagoa, jotta siitä saataisiin houkuttelevampi paikka asua.

–          Pitäisi ylipäätään ottaa irti kaikki mitä sijainnilla on annettavaa, hän selventää.

Tulevasta poliitikon urasta kysyttäessä Autio naurahtaa hieman ja kertoo, ettei ole vielä miettinyt niin pitkälle.

–          Ei tietenkään pidä sulkea pois mitään vaihtoehtoja. Kentälle pääsee vasta tammikuussa, joten täytyy silloin katsoa miten homma alkaa sujua, ja kuinka kiinnostavaa se ylipäätään on. Mutta kuten sanoin, ei pidä sulkea mitään vaihtoehtoja pois, hän pohtii lopuksi pilke silmäkulmassaan.

– Pipsa Havula