”Jos oikein alan elvistellä, pyydän banaaneja”

Pate Mustajärveltä julkaistiin perjantaina 12.4. uran yhdeksäs sooloalbumi.

Rokkilegenda Pate Mustajärvi aloitti uransa rumpalina. Hän kertoo olleensa siinä niin huono, että kaverit laittoivat miehen mikrofonin varteen.

Rokkilegenda Pate Mustajärvi aloitti uransa rumpalina. Hän kertoo olleensa siinä niin huono, että kaverit laittoivat miehen mikrofonin varteen.

Vuonna -84 ensimmäisen soolojulkaisunsa Nyt! tehnyt Pauli Antero ”Pate” Mustajärvi, 56, on edelleen sama mies kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

– Tekniikka ja äänitystekniikka ovat ottaneet hurjan harppauksen. Nykyään studio on sellainen, jossa minä ihmettelen, missä nauhuri on, Mustajärvi kertoo.

– Sen sijaan minä en ole kyllä kauheasti muuttunut.

 

Uusi albumi Patentoitu on kokoelma suomalaisten säveltäjien kappaleita, joita Mustajärvelle lähetettiin arvioitavaksi artistin toiveesta cd-levyinä.

– Yksi pohjanmaalainen säveltäjä mutisi, että kas kun Mustajärvi ei C-kasettia halua, Pate nauraa.

Mustajärvi onkin vanhan liiton mies, sillä myös uudella albumilla taustalla soivat basso, kitara, rummut ja koskettimet.

– En ole hairahtanut mihinkään synteettiseen touhuun, hän vannoo.

 

Vuodesta 1977 asti Popedan keulakuvana keikkunut Mustajärvi ei myönnä vielä kyllästyneensä samojen kappaleiden laulamiseen.

– En minä niitä suihkussa laula. Keikalla se on kuitenkin eri asia, kun yleisö on mukana.

Patentoitu-albumin kiertueeseen kuuluu kuusi keikkaa eri puolilla Suomea. Ensimmäisenä kiertue suuntaa Mikkeliin.

– Tämä on aika helppo nakki, kun on vain kuusi keikkaa. Vaikeaa oli uusien biisien opettelu; mitä vanhemmaksi tulee, sen hitaammin oppii uusia asioita.

 

Rokkilegendan maineesta huolimatta esiintyminen jännittää Patea edelleen. Takahuoneessa hän kävelee ympyrää ja taputtelee jalallaan lattiaa.

– Hermoiluni tarttuu muihinkin, joten on hyvä, jos minulla on takahuoneessa oma pukuhuone, Pate nauraa.

Muita toiveita takahuoneen varusteluun ei Mustajärvellä juurikaan ole. Tee, hunaja, suihku ja suuri pyyhe riittävät.

– Jos oikein alan elvistellä, pyydän banaaneja.

– Takahuoneessa on hyvä olla tilava huone, jossa voin kävellä, tömistellä ja mölytä, mies virnistää.

 

Patentoitu-albumin 11. kappale on nimeltään Tampere. Se on hidastempoinen kunnianosoitus Mustajärven kotikaupungille.

– Tampere on kokonaisuudessaan hieno paikka, ja minulla on täällä mukava olla, Pate hymyilee.

– Pidän erityisesti Ikurista, sillä siellä ei tapahdu koskaan mitään.

 

  • Mustajärvi keikkailee Tampere-talossa sunnuntaina 28. huhtikuuta.

Teksti ja kuva: Pipsa Havula

Mainokset

Nyt koira kouluttaakin lapsia

Marraskuussa perustettu Voimatassu Ky käyttää koiria oppituntien avustajina Kämmenniemen ala-asteella.

Luru-koira on matematiikan tunnilla valppaana, kun kolmannen luokan oppilaat Kasper, Aleksiina ja Iivari harjoittelevat kellonaikoja. Välillä oppilaat ottavat Lurun syliin ja antavat sille koirannaksuja.

Luru-koira on matematiikan tunnilla valppaana, kun kolmannen luokan oppilaat Kasper, Aleksiina ja Iivari harjoittelevat kellonaikoja. Välillä oppilaat ottavat Lurun syliin ja antavat sille koirannaksuja.

Kämmenniemen ala-asteella tapahtuu jotain kummallista: kääpiösnautseri Luru auttaa lapsia matematiikan tunnilla.

Valkoinen Luru-koira pyörittää noppaa ja etsii lapsille paperilappusia, joihin on merkitty kellonaikoja. Välillä se syö paperilapun, mutta se ei haittaa. Lurulle saa myös lukea ja sen voi ottaa syliin oppimisen lomassa.

 

Luokanopettaja Erja Kahilaniemi ja yhteisöpedagogi ja koirien koulutusohjaaja Eeva Kahilaniemi-Parkkola perustivat Voimatassu Ky:n viime marraskuussa. Voimatassu tarjoaa erilaisia eläinavusteisia palveluita ja pitää koiranomistajille koulutuspäiviä.

– Työmme on suunniteltua ja dokumentoitua; se on osa asiakasryhmän kasvatus- ja kuntoutusprosessia, joka tehdään ammatillisista lähtökohdista. Koira on yksi työmme toiminnallisista menetelmistä, Eeva tarkentaa.

Erjan ja Eevan koirat, Luru ja Lempi, piristävät lasten koulupäiviä ja kuuntelevat kirjastossa, kun niille luetaan.

– Toistaiseksi koulukoirat ovat käytössä vain meidän kolmannen luokan opetuksessa, Kahilaniemi kertoo.

Oppilaat pääsevät opiskelemaan koiran kanssa neljän hengen ryhmissä. Myös kieltäytyä saa, jos ei vaikkapa pidä koirista.

 

Opetustyön lisäksi työkoiria käytetään esimerkiksi vanhustyössä ja liikuntarajoitteisten kuntoutuksessa. Kahilaniemi-Parkkolan mukaan kaikki koirarodut eivät kuitenkaan sovellu työtehtäviin.

– Suojelu- ja paimenkoiria ei välttämättä suositella ainakaan koulukoiriksi, Eeva kertoo.

– Koiran on oltava sellainen, joka kestää häslinkiä, lapsia, ääntä, menoa ja meininkiä.

Luru-koira motivoi oppilaita tempuillaan.

Luru-koira motivoi oppilaita tempuillaan ja läsnäolollaan.

Työkoiran koulutuksessa on oleellista, että koira osaa peruskäskyt ja on luonteeltaan sosiaalinen. Parhaimmillaan koiran läsnäolo esimerkiksi motivoi oppilaita, auttaa lukuvaikeuksista kärsiviä ja nopeuttaa liikuntarajoitteisen kuntoutumista.

Koirien on myös tutkittu lisäävän hyvänolontunnetta, vähentävän verenpainetta ja lisäävän oksitosiinin tuotantoa.

 

Ainakin kolmannen luokan oppilaat Kasper, Aleksiina ja Iivari ovat tyytyväisiä koiran läsnäoloon. Välillä lapset ottavat koiran syliinsä, ja koiran etsiessä paperilappuja, kaikki katselevat sen touhua tarkkaavaisina.

– Aluksi koira saattaa tietenkin viedä huomion itseensä, kun siihen ei ole vielä totuttu. Myöhemmin se motivoi lapsia ja auttaa heitä keskittymään oleelliseen, Eeva Kahilaniemi-Parkkonen summaa.

– teksti ja kuvat: Pipsa Havula

Hyvästi, hiekoittussepeli!

Tutto Bene -yhtiön omistaja Kari Tuominen kastelee hiekoitussepelin ennen sen keruuta pölyämisen estämiseksi.

Tutto Bene -yhtiön omistaja Kari Tuominen kastelee hiekoitussepelin ennen sen keruuta pölyämisen estämiseksi.

Tampereen katuhiekat katoavat vihdoin. Kaupunki aloittaa lakaisutyöt yksityisiä huoltoyhtiöitä myöhemmin.

Erotiikkaravintola Big Titsin nurkalta valuu vettä kohti Tammerkoskea. Ylöjärveläisen Tutto Bene -yhtiön huoltomiehet kastelevat hiekoitussepeliä ennen sen keräystä pölyämisen estämiseksi.

– Katuhiekka on aina kasteltava, ennen kuin sen voi lakaista pois. Kastelun jälkeen kiinteistöjen reunat puhdistetaan käsikäyttöisellä lakaisukoneella, ja loput hiekat siivotaan firman taajamatraktorilla, Tutto Benen omistaja Kari Tuominen kertoo.

Tiistaina tämän kevään putsaustyöt aloittaneella Tutto Benellä kuluu neljästä viiteen päivää omien alueidensa siivoukseen.

– Putsattavat alueet on tarkasti määritelty eri huoltofirmoille – muiden hiekkoja ei siivota, Tuominen sanoo.

 

Harvinaisen myöhälle lykkääntynyt hiekoitussepelin poisto aloitetaan kaupunginkin toimesta vihdoin ensi viikolla.

Tampereen kaupungin kunnossapitoyksikön päällikön Petri Salosen mukaan kaupungin katuja on alettu kostuttaa, ja pölynsidontaakin on tehty.

– Ensin hiekat putsataan kaupungin keskustasta ja liikenteen pääväyliltä. Myös aukiot ja torit ovat putsausjärjestyksen alkupäässä, sillä niistä aurinko on jo sulattanut lumen pois, Salonen kertoo.

Varjoisista paikoista, laitakaupungilta ja vähäliikenteisiltä pikkukujilta pölyt katoavat viimeisenä. Jalkakäytävien puhdistus on pääosin kiinteistöjen omistajien vastuulla.

Oikeanlaisilla välineillä kadut putsataan tehokkaasti.

Oikeanlaisilla välineillä kadut putsataan tehokkaasti.

Aiempina vuosina kaupunki on aloittanut sepelinkeruun jo maaliskuun loppupuolella, mutta pitkäksi venynyt talvi on tänä keväänä hidastanut keräyksen aloitusta. Nyt katuja puhdistetaan vielä vapunkin jälkeen.

– Kun pääsemme täystehoisesti aloittamaan puhdistustyöt, ne kestävät noin 30 työpäivää, eli vapun yli mennään, Salonen toteaa.

Vielä toistaiseksi hiekoitushiekkaa ei uudelleenkäytetä kierrätykseen tarvittavien laitteiden puuttuessa.

– Hiekan kierrätyksestä on kyllä puhuttu, ja jo viime syksynä piti testata sen mahdollistavaa laitetta, Salonen kertoo.

– Tällä hetkellä hiekat kuitenkin viedään vielä maanvastaanottopaikoille, esimerkiksi Ruskonperään.

 

Koska talvi on kestänyt tavallista pidempään, talviaikaiset pysäköintirajoitukset on siirretty kestämään aina toukokuun loppuun saakka. Tarkoituksena on varmistaa hiekkojen puhdistuksen sujuvuus.

Näin vähennät katupölylle altistumista

  • Vältä kävelyä ja pyöräilyä ulkona vilkkaiden teiden läheisyydessä.
  • Vältä ulkoilua pahimpina pölypäivinä, jos kuulut riskiryhmiin.
  • Pidä ikkunat suljettuina kotona ja autossa.
  • Kuivata pyykit sisällä ja siivoa pöly pois sisätiloista.
  • Hanki asuntoon tehokkaat tuloilmasuodattimet ja pidä ne kunnossa.

Lähde: Helsingin seudun ympäristöpalvelut

– Teksti ja kuvat: Pipsa Havula

Ylioppilasteatterilta mustan huumorin Vonnegutia

Maaliskuun alussa rooliasuja ei oltu vielä otettu käyttöön näytelmän harjoituksissa. Ohjaaja Tapio Ylinen seurasi tarkasti näyttelijöiden jokaista ilmettä ja vuorosanaa.

Maaliskuun alussa rooliasuja ei oltu vielä otettu käyttöön näytelmän harjoituksissa. Ohjaaja Tapio Ylinen seurasi tarkasti näyttelijöiden jokaista ilmettä ja vuorosanaa.

 

Tampereen Ylioppilasteatterissa nähdään tänä keväänä mustasta huumoristaan tunnetun amerikkalaisen mestarikirjailija Kurt Vonnegutin näytelmä Happy Birthday Wanda June.

Näytelmän työryhmän omalla musiikilla sävytetty kertomus vie katsojan matkalle Vonnegutin ilkikuriseen maailmaan, jossa kyseenalaisilta naurunpurskahduksilta ei voi välttyä.

Alkuperäiseen tarinaan on lisätty uusia hahmoja ja kohtauksia, jotka kuljettavat katsojan yhä syvemmälle tarinan ytimeen.

Näytelmän päähenkilön, Paul Ryanin, isä on kadonnut vuosia sitten, eikä monikaan usko miehen enää koskaan palaavan takaisin. Paul kuitenkin palvoo isäänsä sokeasti: hän on vuosien varrella rakentanut lähes koko identiteettinsä kadonneen isänsä ympärille.

Paulin äiti on menossa uusiin naimisiin, mutta kaikkien yllätykseksi Paulin isä, kylmäverinen ja itsekäs ammattisotilas ja juoppo Harold Ryan, palaakin seikkailuiltaan aiheuttaen perheen sisällä ja lähipiirissä jos jonkinlaista myllerrystä.

Tarinan Wanda June on 8-vuotias tyttö, jonka yli Harold Ryan ajoi tämän syntymäpäivänä. Taivaaseen päätynyt Wanda June on kuitenkin kaikkea muuta kuin katkera kuolemastaan. ”Niin että jos tekee mieli tappaa joku, niin ei kannata murehtia. Siitä vaan ja henki veks! Sen, jonka tapat, pitäis antaa sulle pusu”, Wanda pohtii.

Ohjaaja-dramaturgi Tapio Ylisen mukaan tarinan ydin käsittelee erityisesti hahmojen identiteettikriisejä.Happy-birthday-wanda-june

– Ihmiset eivät osaa katsoa omaa elämäänsä toisten näkökulmasta; He kulkevat ikään kuin laput silmillä, vaikka moni ongelma ratkeaisi tarkastelemalla omaa elämäänsä muiden silmin, Ylinen pohtii.

Tapio Ylisen mukaan työryhmän itse lisäämistä kohtauksista huolimatta myös Vonnegutin kiihkeimmät fanit voivat tulla katsomaan näytelmää.

– Kenenkään ei tarvitse pelätä, että olisimme lähteneet sähläämään omiamme, sillä myös uusi materiaali on tehty uskollisesti Vonnegutin hengessä, hän lupaa.

Lähes 20:sta hengestä koostuva Happy Birthday Wanda Junen työryhmä on Tampereen Ylioppilasteatterissa tavallista suurempi kokoonpano.

Huhtikuun alussa ensi-iltansa saava näytelmä poikkeaa teatterin muusta ohjelmasta myös musiikkinsa puolesta.

Esityksiä riittää aina toukokuun alkuviikoille asti.

ESITYKSET
Ensi-ilta: pe 5.4 klo 19
su 7.4 klo 16
ke 10.4 klo 19
ke 17.4 klo 19
to 18.4 klo 19
ke 24.4 klo 19
su 28.4 klo 16
pe 3.5 klo 19
ke 8.5 klo 19
la 11.5 klo 19
– teksti ja kuva: Pipsa Havula

Synkkä Pikku Närhi sai palkinnon

Keskiviikkona alkaneilla sarjakuvafestivaaleilla riittää säpinää viikon loppuun asti.

pikkunärhi

Ote Pikku Närhi -teoksesta.

Tänä vuonna seitsemännen kerran pidettävät Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalit vetävät edelleen väkeä puoleensa.

Perjantaina festivaaleilla julkistettiin vuoden 2013 Sarjakuva-Finlandia palkinnon voittaja. Kutkuttavan esipuheen jälkeen Madventuresista tutut Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff paljastivat kilpailun voittajan; esikoisalbuminsa tehneet veljekset Lauri ja Jaakko Ahonen ponnistivat kirkkaasti esiin 63:n sarjakuva-albumin joukosta Pikku Närhi -teoksellaan.

– Pikku Närhi on loistavasti piirretty tarina, joka iskee vahvasti alitajuntaan ja jonka juonenkäänteet pitävät lukijan otteessaan, Riku julistaa.

– Se ottaa kantaa tärkeisiin ja ajankohtaisiin teemoihin: tuntemattoman pelkoon ja auktoriteettien sanelemiin ennakkokäsityksiin, joita yksilöllä ei ole rohkeutta murtaa.

 

Tarkasti piirretty, synkkään ympäristöön sijoittuva sarjakuva vetosi kilpailun päätuomareihin monestakin syystä.

– Pikku Närhen tarina on tärkeä ja ajankohtainen näinä pelon lietsomisen aikoina, Tunna pohtii.

– Jokainen ruutu on taideteos, Riku toteaa.

Madventures-seikkailijat myöntävät pudonneensa kotimaisen nykysarjakuvan kelkasta jo jokin aika sitten.

– Lapsena luin Lucky Lukea, Asterixia ja Friikkilän Veljeksiä. Nykyään sarjakuvien lukeminen rajoittuu sanomalehtien muutaman kuvan strippeihin, Riku harmittelee.

Tunna Milonoff ja Riku Rantala toimivat Sarjakuva-Finlandia-kilpailun päätuomareina.

Tunna Milonoff ja Riku Rantala toimivat Sarjakuva-Finlandia-kilpailun päätuomareina.

Pikku Närhen tekijät Lauri ja Jaakko Ahonen ovat huolissaan sarjakuvien nykytilasta.

– Tekijöitä on paljon, muttei lukijoita. Luetut sarjakuvat rajoittuvat lähinnä muutamaan hittituotteeseen, Lauri sanoo.

Pikku Närhen tekemiseen veljeksillä kului noin puolitoista vuotta ideointi- ja piirtovaiheineen. Sarjakuva-Finlandian voitto tuli heille kovasta työstä huolimatta yllätyksenä.

– Totta kai se yllättää, että ensimmäinen tekemämme sarjakuva-albumi voittaa tällaisen palkinnon.

Jaakko ja Lauri Ahonen esittelevät Pikku Närhi -teostaan.

Jaakko ja Lauri Ahonen esittelevät Pikku Närhi -teostaan.

Mattimyöhäisetkään eivät ole vielä myöhässä, sillä Kuplii-festareilla riittää säpinää vielä sunnuntainakin. Werstaan ala-aulassa voi teettää itsestään viiden minuutin pikamuotokuvan, kahvila Nostalgiassa pääsee tapaamaan suomalaisen sarjakuvataiteen ykkösnimiä Pertti Jarlaa, Milla Paloniemeä ja tuoreita sarjakuva-Finlandia voittajia. Tekemisenpuutteen iskiessä voi vaikkapa kokeilla ammattitaiteilijoiden käyttämää piirtonäyttöä TR1 Taidehallissa.

Lisäksi sarjakuvapiirtäjiä haastatellaan pitkin päivää mitä oudoimmista asioista, kuten supersankarisarjakuvan jättämistä traumoista ja sarjakuvan soveltumisesta keittokirjaan.

Kovimmat sarjakuvafanit voivat jatkaa sunnuntain viettoa Panimoravintola Plevnassa klo 17:stä eteenpäin. Festariväelle on varattu alue Plevnan piippuhyllyltä.

– teksti ja kuvat: Pipsa Havula

Hyvä syy herätä joka aamu

 

Taidepajalla harjoitellaan tulevaa näytelmää.

Taidepajalla harjoitellaan tulevaa näytelmää.

Toimintakeskus Vuoltsun kylmän salin nurkasta Monitoimitaloon muuttanut Pajasto aktivoi työttömiä nuoria.

Helmikuussa uuden jakson aloittanut työpaja kokoaa nuoret yhteen.Monitoimitalo 13:ssa toimiva Pajasto on 18–25-vuotiaille työttömille nuorille suunnattu kulttuuriin keskittynyt työpaja, joka on jakautunut kolmeen osaan: mediapajaan, taidepajaan ja audiovisuaaliseen pajaan.

Pajasto sai alkunsa vuonna 2005 Kulttuuripaja-nimisenä hankkeena. Syksyllä 2012 Monitoimitaloon siirtymisen jälkeen nimi muutettiin Pajastoksi.

– Pajastolla tutustutaan melko laajasti kulttuurin eri aloihin; esimerkiksi taidepajalla on kuvataidetta, teatteria, sirkusta, valo- ja videokuvausta ja luovaa kirjoittamista, Pajaston yksilövalmentaja Päivi Metsola kertoo.

 

Fanni Vihersaari ja Noora Halonen ovat olleet taidepajalla helmikuusta lähtien.

Fanni Vihersaari ja Noora Halonen ovat olleet taidepajalla helmikuusta lähtien.

Taidepajalla helmikuussa aloittaneet Fanni Vihersaari, 20, ja Noora Halonen, 20, ovat enemmän kuin tyytyväisiä työpajojen antiin.

– Minulle tuli yllätyksenä, että kaikki Pajastolaiset tulevat näin hyvin toimeen keskenään. Olemme tiiviisti yhdessä ja puhumme asioista avoimesti, Noora sanoo.

Tieto Pajastosta kantautuu nuorten korviin usein puskaradion kautta. Työvoimatoimistossa ei aina informoida työpajoista, ellei nuori itse vaadi itselleen tekemistä.

– Sain tietää Pajastosta taannoiselta tyttöystävältäni; hän kävi viime keväänä Kulttuuripajan Vuoltsulla. Kulttuuripajalaisten tekemät lyhytelokuvat ja animaatiot näyttivät niin kiinnostavilta, että innostuin itsekin touhusta, Fanni sanoo.

 

ffNeljä kuukautta kestävä pajajakso antaa nuorille eväitä tulevaisuutta varten: he saavat apua koulutusvalintojen ja pääsykokeiden kanssa, vinkkejä byrokratiaviidakossa suunnistamiseen sekä apua yleiseen elämänhallintaan.

– Olen saanut paljon apua KELA:n juttuihin, ja minulle on vastattu kysymyksiin, joita en ole vielä edes ymmärtänyt kysyä. Aion hakea nuoriso-ohjaajaksi Lahteen, ja tämä on hyvä startti sille, Fanni kertoo.

– Tätä ei hehkuteta niin paljon, kuin pitäisi, hän toteaa.

 

Työttömyyden loppuminen ei aina ole itsestäänselvyys pajajaksonkaan jälkeen: vuonna 2012 työpajalla olleista kolmestakymmenestä nuoresta koulutukseen on tiettävästi sijoittunut neljä ja työelämään yksi. 18 nuorta on edelleen työttömänä. Työpajoilla olleita nuoria seurataan aina kolmen vuoden ajan pajajakson loputtua.

AV-pajalaiset Niko Mattila ja Vili Lahtinen sekä taidepajalainen Johanna Tuominen työn touhussa.

AV-pajalaiset Niko Mattila ja Vili Lahtinen sekä taidepajalainen Johanna Tuominen työn touhussa.

Kevään taide- ja audiovisuaaliselle pajoille haki yhteensä yli neljäkymmentä nuorta, joista vain hieman alle kaksikymmentä otettiin sisään.

– Kyllä työttömät nuoret selvästikin kaipaavat tekemistä. Se ihmismäärä, jolle joudutaan sanomaan ei, on harmillisen suuri, Metsola sanoo.

– Pajastolle päässeet nuoret ovat kuitenkin olleet erityisen ilahtuneita uudesta päivärytmistään ja siitä, että heillä on hyvä syy herätä joka aamu, hän iloitsee.

– teksti ja kuvat: Pipsa Havula

Pajaston sivut

Kuvataiteilijat toivat TAMK:lle taivaan

Joanna Lamberg, Marika Shemeikka, Ruut Luoto, Heikki Harmainen ja Joni Ahonen ovat yhdessä maalanneet ammattikorkeakoulun seinää koristavan 24-nimisen maalauksen.

Joanna Lamberg, Marika Shemeikka, Ruut Luoto, Heikki Harmainen ja Joni Ahonen ovat yhdessä maalanneet ammattikorkeakoulun seinää koristavan 24-nimisen maalauksen.

Kuntokadun kampuksen tyhjälle seinälle on ilmestynyt taivas.

Tampereen ammattikorkeakoulun viestintäpäällikkö Leena Stenman on maalauksesta mielissään

– Kiitos, että te toitte meille taivaan, hän lausuu  juhlallisesti.

 

Yli 20 metriä leveä, vuorokauden kahtakymmentäneljää tuntia kuvaava teos ”24” on TAMK:n kulttuurialan kuvataideopiskelijoiden käsialaa. Joni Ahosen, 23, Ruut Luodon, 20, Heikki Harmaisen, 21, Marika Shemeikkan, 21, ja Joanna Lambergin, 20, sutima maalaus voitti TAMK:n järjestämän kilpailun, jossa ensimmäisen vuoden kuvataideopiskelijoille annettiin tehtäväksi suunnitella kampuksen pitkälle tyhjälle seinälle jokin teos.

– Meillä oli juuri alkamassa yksityinen ja julkinen tila -kurssi, jonka aikana on tarkoitus suunnitella teos johonkin tilaan. TAMK:n tilaus tuli viikkoa ennen kurssin alkua, joten se saatiin hyvin ujutettua kurssin sisältöön, Ruut Luoto kertoo.

Opiskelijat uskovat voittaneensa kilpailun simppelin ja piristävän ideansa vuoksi.

– Vaikeinta tässä oli miettiä jokin helposti toteutettavissa oleva teos, jossa olisi kuitenkin toistuvuutta ja kronologisuutta, he pohtivat.

 

Kuvataiteilijoiden erilaisista maalaustyyleistä huolimatta riitaa ei syntynyt urakan aikana.

– Mielestäni erilaiset maalaustyylit sulautuvat tässä hyvin yhteen, Ahonen sanoo.

– Tämän kaltaiseen maalaukseen sopii erilaiset tekstuurit. Jos noin suuren taulun tekee yksin, maalaukseen tulee helposti maneereja ja siitä tulee tylsä, Marika Shemeikka muistuttaa.

Teoksen maalausvaiheessa opiskelijat eivät kertaakaan nähneet kuvaa kokonaisuudessaan, sillä maalauksen levittämiseksi ei ollut riittävästi tilaa. Lopputulokseen he ovat kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä.

– Joni otti välillä panoraamakuvia taulun eri osista, jotta hahmottaisimme, miltä se näyttää, Luoto naurahtaa.

Teos on yli 20 metriä leveä.

Teos on yli 20 metriä leveä.

Heinäkuun loppuun asti seinällä pysyvän maalauksen tulevaisuus on vielä epäselvä: TAMK:n kulttuurialan on tarkoitus siirtyä Tohlopin Technopolikseen lähitulevaisuudessa. Lisäksi seinä, johon maalaus on nyt ripustettu, puretaan syksyllä ennen koulujen alkua.

– On puhuttu, että se siirrettäisiin Tohloppiin kuvataideopiskelijoiden mukana, mutta se ei ole vielä varmaa, Shemeikka sanoo.

– Ainakin kaikki TAMK:n pääsykokeisiin tulevat ehtivät nähdä teoksen, Lamberg hymyilee.

– teksti ja kuvat: Pipsa Havula